Veera Maria: Minä

Tämäpäs on monipuolinen levy. Veera Marian esikoisalbumi tarjoaa monipuolisen rytmi- ja sävelmaailman, eikä tätä rock- tai oikein pop-levyksikään voi kutsua - ehkäpä pop-laulelma voisi olla lähempänä totuutta.

Genreistä viis, sillä albumi tarjoaa paljon hyviä kappaleita, joista muutama jäi itselleni muita enemmän mieleen. Avausraita Hevosen pää keinuu hienosti latinmaisella groovellaan, Rakkauden arkkitehti puolestaan nojaa häpeilemättömään pop-melodiaan ja kekseliääseen tekstiin. Ikioma Pariisi muistuttaa tyyliltään mannermaista retropoppia, ja Ainoa isä on taas komeasti tekstitetty ja sovitettu balladi.

Oikeastaan vain tangomainen Mustat sukat ja tekstiltään ironinen Minä Minä -valssi eivät kolahda; tämä on makuasia ja varsinkin teksti-sellainen. Muuten sanoisin, että Veera Maria ja Pasi Ryökkynen ovat kyllä onnistuneet tuottajina vallan tyylikkäästi, ja niinpä nämä tyyliltään kirjavat kappaleet on saatu kursittua yhteen eritoten akustisia instrumentteja hyödyntävän sointimaailman avulla. Tästä kiitos myös hienosta miksauksesta (ja osin äänittämisestä) vastuussa olleelle Markku Kanervalle. Persoonalliset kappaleet ovat saaneet ansaitsemansa kuosin, ja tätä kyllä kelpaa suositella tyylilajin ystäville.

 

Veera Maria: Minä (Masi Music, 2015)  

Veera Marian Rakkauden arkkitehti youtubessa

Veera Maria levykauppa Äxässä
 

18.02.2015
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy