| |
Teksti: Lauri Paloposki Ääni,
koko ääni ja vain ääni!
Aphex 207 ei kosiskele mahdollisia ostajia vintage-henkisillä hanikoilla tai nostalgiaa ruokkivilla VU-mittareilla. Sen sijaan se valloittaa kaikinpuolisella asiallisuudellaan: järkevillä toiminnoillaan, jämäkän oloisilla relekytkimillä, sopivan jäykillä potentiometreillä ja selkeillä pylväsmittareilla. Ja ennenkaikkea puhtaalla ja dynaamisella äänellään. Kojeen kotelo herättää sekin jämeryydellään luottamusta. Erinomaista on ettei 207:n kanssa tarvitse pelehtiä erillisen muuntajamurikan kanssa, vaan laitteessa on vanhanaikaiseen ja kunnioitettavaan tapaan kotelon sisäpuolelle rakennettu virtalähde. Liitos sähköverkkoon hoidetaan sitten asianmukaisesti, maadoitetutulla euro-johdolla. Viipaleen
takalaidasta löytyy kummallekin kanavalle balansoitu mikrofonitulo
sekä stereojakilla toteutettu inserttipiste esimerkiksi ulkoisen
taajuuskorjaimen tai kompressorin käyttöä varten. Oheinen ote on lainaus Lauri Paloposken
kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa
Riffin numerossa 5/2002.
|
Studion
ensimmäinen laki: ”Mikserissä on aina yksi mikrofonitulo
vähemmän kuin olisi tarpeen.” Oheinen luonnonvakio ei
ole jäänyt Aphexilta huomaamatta ja niinpä kokeiltavaksi
saatiin uusi versio tutusta aiheesta: kaksikanavainen mikrofonivahvistin
mallia Aphex 207. Selvästikään tässä ei ole
tarkoitus tarjota vain laajennusta mikserin kanavamäärään
vaan korvata tarvittaessa budjettitiskin kanavista löytyviä
etuasteita audiolaadultaan hienostuneemmalla vaihtoehdolla.