| |
Teksti: Petri Järvinen Digitaalipiano
isälle ja pojalle Millainen digitaalipiano toimisi yhtälailla kotona ja keikalla, emokoskettimistona ja äänilähteenä, pianonsoiton opiskelussa, sävellystyössä, yhteislaulun säestyksessä? Lähdimme etsimään, löytyykö markkinoilta toimivaa ratkaisua koko perheen monikäyttöiseksi soittimeksi. Mitä kompromisseja joudutaan tekemään, paljonko kukkaro kevenee ja mitä rahalla saa? Laitteiden valintaa rajasimme seuraavasti: kunnollinen 88 koskettimen koskettimisto, laadukas pianosoundi sekä sähköpiano- ja urkusoundit, ja soittimen pitää olla mukana kannettavissa. Valinta- ja arviointikriteeriksi luettiin monikäyttöisyys eli äänimaailman laajuus, toiminta emokoskettimistona ja sekvensserityössä, kontrollit ja liitännät; mahdollisina plussina vielä tehosteet, sekvensseri, omat kaiuttimet, automaattisäestys ja muut mahdolliset ”lisäbonukset”. Haussa on siis laadukas hybridi. Moninaisten vaatimusten vuoksi hintaa ei haluttu rajata tiukasti, mutta yli 3000 euron laitteita ei testiin otettu. Määrittelemäämme käyttötarpeeseen löytyi erityyppisiä ratkaisuvaihtoehtoja sekä suurelle että vähän pienemmälle rahakukkarolle: hintahaitarivenyi noin 1400 eurosta 2600 euroon, eli kallein soitin maksaa melkein tuplasti edullisimman verran. Totesimme, että yleispäteviä kompromisseja ei juurikaan ole tarjolla, vaan ratkaisut painottuvat käyttötarkoitukseen tai toiseen. Kuin neljä marjaa Monista eroista huolimatta testiin valituissa soittimissa on paljon samaakin. Kaikissa on asiallinen pianonmittainen painotettu koskettimisto, joka tunnistaa lyöntivoimakkuuden mutta ei jälkipainoa. Pianosoundit ovat jokaisessa vähintään toimivaa tasoa. Roland tavoittaa parhaiten klassisen pianoäänen, mutta myös Yamahan pianomallinnus on kiitettävä. Pianosoundien ja soittotuntuman arviointi on yksilöllistä ja riippuu käyttötarkoituksesta, joten sointia kannattaa kokeilla ja kuunnella rauhassa. Testiryhmän 7- ja 9-vuotiaat Iina ja Ville oppivat käyttämään jokaista soitinta pianonsoiton harjoittelua varten, joten kaikki sopivat koko perheen pianoiksi. Kaikki testatut instrumentit toimivat moniäänisesti eli multitimbraalisti. Äänimaailman laajuuden suhteen joukosta erottuu Kawai suppealla 16 soundin valikoimallaan, muissa äänipaletti on laaja. Yamahan 480 ”XG-soundia” ovat tosin käytettävissä lähinnä General MIDI -käytössä, suoraan koskettimistolta pääsee vaivatta käsiksi vain 38 soundiin. Polyfonian eli kerralla soivien äänten maksimimäärä vaihtelee kovasti Kawain 32 äänestä Yamahan ja Rolandin 128 ääneen. Pienempikin äänimäärä riittää tavalliseen pianonsoittoon, mutta soitettaessa eri soundeja päällekkäin koskettimistolta tai erityisesti sekvensserin avulla ääniresursseja tarvitaan enemmän. Muokkausmahdollisuuksien suhteen mikään koneista ei yllä normisyntetisoijien tasolle – soundit ovat valmiiksi prosessoituja, ja Rolandia lukuunottamatta ruuvaamaan pääsee lähinnä efektiparametreja. Jokainen soittimista toimii vähintään välttävästi sekä sekvensserin äänilähteenä että ulkopuolisia soundimoduuleita ohjaavana koskettimistona. Kawain ja Korgin MIDI-toteutus ja muu liitettävyys on kuitenkin suppea, ja Yamahan arkkitehtuuri on hankala muiden äänimoduulien ääniohjelmien valintaa ajatellen. Kontrollipuolella likimain puhtain paperein selviää vain Roland (kaipaan silti jälkipainoa), muista puuttuu kokonaan mm. korkeus- ja modulaatiopyörä. Omia käyttötilanteita on syytä miettiä huolella ennen ostopäätöstä. Ylimääräisinä herkkuina soittimista löytyi automaattisäestystä (Korg), arpeggiaattoria ja rytmikonetta (Roland) sekä sekvenssereitä (Korg, Yamaha, Kawai). Kukin arvioikoon näille oman merkityksensä. Samoja asioita voi hoitaa myös tietokoneen avulla, mikäli sellainen on käytettävissä ajatellussa soittotilanteessa. Mikään testatuista sekvenssereistä ei pärjää alkuunkaan tietokonepohjaisille sekvensseriohjelmille. Yamahassa ja Kawaissa on omat kaiuttimet, Rolandissa ja Korgissa ei. Kaiuttimet helpottavat monessa tilanteessa oman soiton harjoittelua tai monitorointia, vaikka keikkatilanteessa äänentoisto onkin järjestettävä erikseen. Yamahassa tulee ainoana soittimena mukana jalusta. Rolandista puolestaan puuttuu ainoana nuottiteline. Kompakti piano ilman kelloja ja pillejä: Kawai ES1 ES1 poikkeaa muista testatuista soittimista sekä yksinkertaisuudellaan että edullisella hinnallaan. Se haluttiin kuitenkin testiin mukaan tuomaan kontrastia laitevalikoimaan ja edustamaan Kawain piano-osaamista. Kawailta löytyy myös järeämpi MP-9500 –malli; se on kuitenkin hinnaltaan reilusti yli 3000 euroa eikä laitteita ollut Suomessa, joten otimme testiin suositumman ES-ykkösen. Kawai ES-1 on kompakti, suoraviivainen keikkapiano. Soundivalikoima on hyvin suppea, mutta ne muutamat harvat piano- ja sähköpianosoundit ovat kulkevia ja moneen esitykseen sopivia. Piano on miksattu kirkkaaksi ja sopii paremmin reippaaseen menoon kuin hämyisten sävyjen etsimiseen. Efektiosasto on askeettinen, mutta ei valmiiksi maustettu pianosoundi toki juuri ketsuppia kaipaakaan. Sisäänrakennetuista kaiuttimista huolimatta Kawai on testatuista soittimista kevyin. Omilla kaiuttimilla ei toki konsertoida, mutta harjoittelu ja äänenavaukset sujuvat mallikkaasti. Kaiuttimet saa kytkettyä pois päältä mukavasti kytkimen avulla. Ainoana testatuista laitteista Kawaissa ei ole lainkaan näyttöruutua, ei soundiasetuksia eikä talletuksia. Soitettava ääni valitaan suoraviivaisesti valintanappien sekä yhden variaationapin avulla. Pienet ledivalot kertovat, mikä ääni parhaillaan soi. Muutavat harvat parametrit – lähinnä MIDI-asetukset, viritys, lyöntiherkkyys – asetetaan hankalasti painelemalla eri koskettimia yhtä aikaa kontrollinappien kanssa. Koskettimistoa ei voi jakaa. Kaksi ääntä saadaan soimaan päällekkäin, mutta soundien balanssia, virityksiä tms. ei voi lainkaan säätää. Kawai toimii myös multitimbraalisti, mutta tällä asialla ei liene uutisarvoa soundivalikoiman ja polyfonian rajoitusten vuoksi. MIDI-toteutus on yksinkertainen mutta soittimen luonteeseen sopiva: mukana on välttämättömät asiat eli nuotti- ja ohjelmanvaihtotietojen välitys sekä ”local on/off” -valinta. Soittimen sivupaneelista löytyy suora tietokoneliitäntä vaihtoehtona MIDI-liitännöille; mukana ei kuitenkaan tule ohjaimia eikä muita varusohjelmia. Kompakti Kawai toimii parhaiten keikkapianona. Edullisella hinnalla saa kevyessä paketissa täyden koskettimiston ja reippaan pianosoundin. Instrumentti sopii kaiuttimiensa ansiosta hyvin myös pianonsoiton kotiharjoitteluun. Toisaalta tämäntyyppistä ratkaisua hakevan kannattaa ehkä tutustua muidenkin valmistajien kevyimpiin malleihin tämän testin ulkopuolella. Testissä
mukana: Oheinen ote
on lainaus Petri Järvisen kirjoittamasta testiartikkelista, joka
on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 1/2003.
|
Digitaalipianovalmistajat
ovat valinneet tärkeimmiksi tehosteiksi kaiun (reverb) ja choruksen,
jotka löytyvät testin kaikista soittimista. Parametrointimahdollisuudet
vaihtelevat kovasti. Useimmissa on lisäksi multiefektori, joka
toteuttaa tyypillisesti mm. viiveitä ja säröjä,
urkujen leslie-efektin, flanger- ja phaser -efektit, kompressoreita,
suotimia ja modulointeja sekä joskus näiden yhdistelmiä.
Rolandissa ja Yamahassa on mukana myös parametriset 3- ja 2-kaistaiset
taajuuskorjaimet. Parhaimmillaan maustemylly innostaa kokeiluihin eri
soundien ja asetusten kanssa, tyypillisemmin efektit on ruuvattu tehtaalla
äänimaailman huomaamattomaksi osaksi.