Teksti: Timo Östman

Chris Campion: Police

(Walking On The Moon - The Untold Story of the Police and the Rise of New Wave Rock)
Suomentanut Petri Silas
Johnny Kniga Kustannus, 2010

Onpas erikoinen kirja. Yleensäartistibiografiat peilaavat kohdettaan jos nyt eivät pelkästään positiivisessa valossa, niin kuitenkin enemmän tai vähemmän kunnioittavaan sävyyn. Tässä kirjassa sen sijaan ei päitä silitellä, vaan Chris Campion antaa enemmänkin tukkapöllyä GordonSumnerin, Stewart Copelandin ja Andy Summersin yhdessä muodostaneelle Policelle. Lähinnä erilaisiin kirjallisiin lähteisiin perustuvassa tarinassa Campion syväluotaa bändin uraa ja sen jäsenten myöhempiä tekemisiä usein negatiivisesti vähätellen.

Police kuitenkin oli yksi punkin jälkeisen uuden aallon tärkeimpiä yhtyeitä. Se muutti triosoiton käsitettä rock-musiikissa pois Cream/Jimi Hendrix-tyylisestä voimatrio-ajattelusta kohti avarampia soundi- ja rytmimaisemia, vailla perinteisen kitarasankaruuden korostamista. Syntyi muutama klassikkoalbumi, jotka nostivat bändin huimaan suosioon 1980-luvun alussa ja antoivat mukavan lähtökohdan Sumnerin eli Stingin soolouralle.

Campionin tekstiä vaivaa myös se usein rockjournalismia riivaava kyvyttömyys analysoida itse musiikkia ja sen tekoprosesseja. Nytkin musiikkia tarkastellaan, silloin kun tarkastellaan, lähinnä vain laulutekstien kautta. Joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia kirja kyllä tarjoaa myös muusikon näkökulmasta, esimerkiksi väitteen, että Andy Summersin vahvasti prosessoitu, kaiku-delay-flanger-chorus -sävytteinen kitarasoundi syntyikin yhtyeen alkuvuosien tuottaja-äänittäjä Nigel Grayn studion efektiräkissä.     

Vahvimmillaan kirja on silloin, kun se kuvaa 1970- ja 1980-luvun rockbisnestä, nimenomaan Policen kiistellyn managerin Miles Copelandin I.R.S.-firman kautta. Tylsimmillään Campion taas sortuu kuvaamaan pitkäpiimäisiä anekdootteja, usein juuri korostaakseen kohteen negatiivista käyttäytymistä jossain tilanteessa.

Petri Silaksen käännös on sujuvaa luettavaa, mutta se ei pelasta kirjaa junnaavan alleviivaavalta negatiivisuudelta. Mutta, onhan tämä nyt kuitenkin normaalista kaavasta poikkeava bändibiografia.

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Lue lisää artikkeleita samoista aiheista paperille painetusta Riffistä. Myynnissä kautta maan hyvin varustetuissa musiikkiliikkeissä, R-kioskeissa & Lehtipisteen myymälöissä.

Paluu lehteen

Paluu artikkeleihin