Teksti: Jarmo Lehtelä

Roland GR-55
– kitarasyntetisoinnin uusi aikakausi

Sen pitäisi olla nopeampi, tarkempi ja luotettavampi kuin yksikään aiemmista malleista, kilpailijoista puhumattakaan. Ennakko-odotukset olivat siis korkealla, kun uutukainen saapui testiin.

Roland on jaksanut panostaa kehitystyöhön tällä saralla jo vuodesta 1977, vaikka vain pieni osa kitaristeista on syttynyt aiheeseen. Edellisestä Riffin testistä on kulunut aikaa 10 vuotta (kts. 4/2001), jolloin julkaistiin GR-33. Vuonna 2004 laite päivitettiin malliin GR-20 ja tänä keväänä oli vuorossa GR-55.

Omassa 1980-luvun lopun mallissani oli vielä melkoisia ongelmia äänen konvertoinnissa ja seurannassa, eivätkä ne soionnitkaan ihan autenttisilta kuulostaneet. Silti laite kelpasi mukaan keikoillekin. Niinpä tässä testissä kaksi asiaa kiinnostivat ylitse muiden. Ensinnäkin se miten tarkasti ja nopeasti kitaran kielistä lähtevät äänet pystytään muuntamaan synteesiääniksi. Toiseksi, kuinka laadukkaita ja käytettäviä soundit tätä nykyä ovat.

HUOM! Oheinen katkelma oli vain lyhyt näyte artikkelista, joka on luettavissa kokonaisuudessaan Riffin painetussa versiossa.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut myymälät kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Paluu lehteen

Paluu artikkeleihin