Kirja-arviot

Suomalaisen kitarismin moniottelija Antero Jakoila (73) on intohimoisesti soittamiseen suhtautuva muusikko ja monien musiikintekijöiden luottomies jo yli 50 vuoden ajalta. Hän on yksi Suomi-rockin merkittävistä nimistä, mutta myös yksi suurista tuntemattomista. Jos on koskaan sattunut kuulemaan levyltä tai radiosta esimerkiksi kappaleita Paratiisi, Lumi teki enkelin eteiseen, Ajetaan tandemilla tai Daa-da-daa-da on kuullut Jakoilaa työssään.

Kylläpä aika rientää. Ultra Bran perustamisvaiheista alkaa olla neljännesvuosisata ja sen perustaneet ”vihaiset nuoret” nyt iältään neljävitosia. Lienee siis hyvä hetki kertoa Suomen epätodennäköisimmän suosikkiyhtyeen tarina juurta jaksain.

Suomirokin ensimmäinen sukupolvi on jo pidempään ollut muisteluiässä. Tänä keväänä oman elämäkertansa on julkaissut vuosikertaa 1951 edustava Kristian ”Kisu" Jernström, joka aloitti uransa Suomen suosituimmaksi kohonneessa Topmost-yhtyeessä jo kuusikymmenluvun puolivälissä, vain 14-vuotiaana.

New Orleansista Texasin Austiniin, kaksi viikkoa matkantekoa Amerikan syvän etelän halki, yhteisiä uusia kokemuksia, jutustelua ja elämän mittaista muistelua – siinä puitteet, joista lahtelainen freelancetoimittaja Maija Joutjärvi ammentaa ainekset tinkimättömän oman tiensä kulkijan, Jo' Buddyn, ääriviivat hahmottelevaan kirjaansa.

Juha ”Watt” Vainio on yksi kaikkien aikojen sanoittajamestareistamme. Vain 52-vuotiaana synnynnäisen sydänvikaan vuonna 1990 kuolleen kansansankarin värikäs elämä on kirvoittanut jo kolme postuumisti julkaistua elämäkertaa.

Vesa Kontiaisen kirjoittama elämäkerta ansaitsee julkaisunsa: 40 vuotta studioyrittäjänä ja reilut 50 vuotta muusikkona sekä musiikintekijänä toimineella Mika Sundqvistilla riittää jaettavaa perässähiihtäjille.

Suomalainen kustanusosakeyhtiö AtlasArt on julkaissut uuden Soita, Luo, Nauti -musiikkiopassarjan aikuisille.

Nyt ei kainostella, kun "Luke" puhuu suunsa puhtaaksi. Paikoin mennään jo sillä rajoilla, että onko tämäkin pakko kertoa kaikille, mutta herra on linjansa valinnut – niin noloa tapausta ei ilmeisesti ole elämässä sattunut, etteikö senkin voisi kirjaan kirjoittaa, kun on kerran alettu…

Päälle 500 sivua hakemistoineen kattaa Paul Simonin (s. 13.10.1941) tähänastisen elämäntarinan varsin yksityiskohtaisesti, mutta sivistyneesti. Päähenkilön heikkoudet ja ristiriitaisuudetkin kerrotaan avoimesti, mutta yksityiskohdilla ei mässäillä. Oiva täydennys henkilökuvaan sille, joka entuudestaan tuntee jo Simonin musiikin, muttei ole koskaan seurannut hänen edesottamuksiaan elämän privaattipuolella.

Liki neljäsataa sivua kuivaa englantilaista itseironaa, teräviä havaintoja kollegoista ja avointa tilitystä itseä ja lähimmäisiä turhemmin silittelemättä, siinä Collinsin elämäkerta tiivistettynä.

Vuosi 1988 oli merkittävä suomalaisessa metallimusiikissa. Silloin ilmestyi keravalaisen Stonen debyyttialbumi. Olihan perinteisempää hard rockia soittava kuopiolainen Tarot jo todistanut pari vuotta aiemmin, että heviä voi soittaa (myös) taidokkaasti. Kuitenkin vasta Stone sai aikaan varsinaisen aallon, jonka myötä thrash metal -yhtyeitä syntyi ympäri maata.

Samuli Laiho tarttuu romaanissaan aiheeseen, joka on jo vuosia ollut musiikkibisneksessä tapetilla: co-write. Topliner kertoo maailmasta, jossa muusikko valjastetaan osaksi koneistoa. Suurimmalle osalle tekijöistä palkinnoksi tippuu vain murusia, levy-yhtiöiden kääriessä voitot.

Menestyneiden suomibändien joukossa Leevi and the Leavings on varmasti oudoin kaikista. Bändi, joka ei tehnyt koskaan yhtään keikkaa mutta hirveät määrät menestyslevyjä. Bändi, jonka asenne rokkasi, mutta musiikki ei lainkaan.

Lyhyen ytimekkäästi nimetty ”Sanat” niputtaa yhteen Dave Lindholmin (s. 1952) suomenkieliset sanoitukset vuosilta 1972–2016.

Klassinen tarina. Maailmalta turpaan saanut ja erilaiseksi itsensä kokeva kitaristi haluaa perustaa bändin käsitelläkseen sisällään vellovia eksistentiaalisia kysymyksiä. Muut tyypit löytyvät samasta asuntolasta.

Yhdeksän lauluntekijää, yhdeksän erilaista lähestymiskulmaa. Liki 250 sivua mielenkiintoista asiaa. Siinäpä ainekset oivalle kirjalle.

Gramex ry julkaisi juhlavuotensa kunniaksi teoksen, joka valottaa kotimaisen äänilevytuotannon ja keikkaelämän vaiheita viiden viime vuosikymmenen ajalta ja kauempaakin.

Musiikkikirjallisuutta käännetään kotimaiselle verraten paljon ja uusien käännösten joukossa on myös tämä, ”Allman Brothers Bandin tarinaksi” nimetty teos.

Alkuun varoitus – minkäänlaisia paljastuksia tai juorujen aineksia on turha etsiä tästä kirjasta. Haastateltavana on ryhmä ammatinvalintaansa, omaa ammattiuraansa ja ammattinsa tulevaisuutta pohtivia keski-ikäisiä, jotka lähestyvät yhteisiä aiheita kukin hieman omasta suunnastaan.

Kirjan kirjoittaja Ulf Lüdeke on mitä ilmeisimmin Rammstein-diggari henkeen ja vereen. Ja sellaisille hän myös kirjoittaa.