Artikkelit

Vähänkään laadukkaamman mikrofonin mukana toimitetaan monenlaisia mittaustuloksia niin numeroina kuin graafisinakin kuvaajina. Hintahaitarin yläpäässä mittaustulokset ovat vieläpä juuri kyseisen yksilön omia, eivät tyyppimalliin yleisesti päteviä. Vakuuttavankin teknisen erittelyn ja käytännössä toteutuvan soundin väliin jää silti katve, jonka luotaaminen ei onnistu papereita tutkimalla. Tarvitaan käytännön kokeita.

Yksi tärkeimmistä asioista musiikissa ja etenkin jazzmusiikissa on yhteissoitto muiden muusikoiden kanssa. Jo kahden muusikon musisoidessa yhdessä tilanne muuttuu oleellisesti soolo-esityksestä: on kuunneltava kanssamuusikkoa!

SSL:n AWS 948 -studiomikseriin perustuva Sigma on 16-kanavainen summausmikseri, jonka jokainen kanava voi toimia joko yhtenä tai kahtena monokanavana, tai yhtenä stereokanavana. Tuloliitäntöjä on 32.

Jatkuu…

Maailmanmusiikista, jazzista ja fuusiosta pääosin ponnistava Tuigu (Juha Björninen, kitara; Rob Dominis, koskettimet; Jussi Liski, basso; Judo Wasama, rummut) laventaa, tai pikemminkin syventää kotimaista musiikkitarjontaa kerrassaan riemastuttavalla tavalla.

Jatkuu…

Koko levyllinen pelkkää bassoa on iso urakka niin soittajalle kuin kuulijallekin. Saksalainen Markus Setzer on kuitenkin lähtenyt rohkeasti liikkeelle soololevyllään Shades, jonka puolituntinen on melkein kuin yhtä sävelteosta jaettuna kuuteen osioon.

Jatkuu…

Omaan kulttuuritaustaan kuulumattoman etnisen musiikin esittäminen on joskus ongelmallista. Pyrkimys autenttisuuteen herättää usein kysymyksen ”miksi?”. Jos taas ottaa lähtökohdakseen lainailla etnisiä vaikutteita osaksi omia sävellyksiä saattavat herkimmät sormet jo heristä musiikillisesta hyväksikäytöstä syyttäen.

Jatkuu…

Joe Bonamassa on erittäin aktiivisesti tehnyt itseään tykö maailmalle. Albumijulkaisuja on ollut säännöllisin väliajoin ja niiden välillä hän reissaa pitkillä kiertueilla – Suomessakin hän on käynyt lähivuosina kolmesti ja taitaapa tulla taas myöhemmin tänä vuonna. Riffissä hänen haastattelunsa julkaistiin numerossa 5/09.

Jatkuu…

Progen ei kai voi sanoa palaavan, kun ei se koskaan oikeastaan mennyt edes pois. Sen ilmiasu vain vaihtelee ja toisinaan vaikutteet ovat hieman hienovaraisempia. Kuten Jyväskylästä tulevalla Indigolla, jonka keväällä julkaistulla Masquerade-cd:llä musiikilliset vaikutteet on poimittu yhtälailla myös 1980-luvun aikuisrokin ja ajattoman popin puolelta.

Jatkuu…

Retrospektiivisyyden lähde on tämän levyn osalta 1980-luvulla, jonne tekijän oman musiikillisen identiteetin juuret juontuvat. Tuloksena on tervetulleella tavalla vanhanaikaista musiikkia, jossa viljellään rehellisiä introja, säkeistöjä ja kertosäkeitä. Kappaleen rakenteen sopivasti rikkovan c-osan tai osasta toiseen johdattavan bridgen arvo tunnetaan ja tunnustetaan nekin. Kaikesta kuuluu, että ideoita on pulpunnut ja mikä parasta – niitä on käytetty hyvällä maulla.

Jatkuu…

Phantom-virralla toimiva DN200 on varusteltu ammattilaitteille tuttuun tapaan monipuolisilla liitännöillä, sekä signaalitason vaimennus- ja audiomaaton erotuskytkimillä.

Jatkuu…

Fenderin ja Rolandin yhteistyön tuloksena syntynyttä G-5 Stratocasteria saa nyt myös American Standard -sarjan erikoispainoksena.

Jatkuu…

Kaksi sisään ja kuusi ulos analogisesti, päälle vielä digitaaliset Adat-väylät laajennuksia varten – siinä Audientin perusajatus tietokoneen ääniliitännöiksi.

Jatkuu…

Kotipajoihin, projektistudioihin ja pieniin tuotantoyksiköihin suunniteltu Ayra-mallisto koostuu kolmesta täyden kaistan aktiivimonitorista ja niiden tueksi suunnitellusta erillisestä, aktiivisesta sub-bass-kaiuttimesta. Kokeilussa olivat sarjan pienin ja kookkain pari, Ayra 5 ja Ayra 8. Sekä kummankin kumppaniksi soveltuva Ayra 10 Sub.

Soittajan tai laulajan taipaleen alkuvaiheessa on luontevaa kuunnella esikuvia, tarkkailla heidän tekemisiään ja jäljitellä sitten perässä mahdollisimman tarkasti. Tähän myös kannustetaan yleisesti, milloin soittotekniikan, soundin tai mahdollisesti muun ilmaisun kehittämiseksi, milloin taas jonkin tietyn tyylilajin rakenteisiin, harmoniaan ja yleisiin ilmiöihin tutustumiseksi…

Ruotsalaisryhmä Meshuggah harhauttaa kuulijansa varsin ovelasti: he saavat meidät uskomaan, että bändin kokeellisen metallinen musiikki on omituisen matemaattista ja polyrytmistä, kappaleiden rakenteet tuntuvat säännöttömiltä ja matalavireisillä kitaroilla louhitut rankat riffit ovat kuin sattumanvaraisten sävelten pudottelua. Onneksi bändin kitaristi Mårten Hagström korjaa moisen harha-ajattelun oikeille raiteille.

Sanoittaja Eija Hinkkala tuntee tekijänoikeudet sekä musiikin sisällöt ja tekemisen puitteet. Kysyimme häneltä, miksi sanat musiikissa ovat tärkeitä.

"Tarinallinen laulunkirjoitus vietiin jo 1960-luvulla hyvin pitkälle, joten siihen pitää löytää oma näkemys", pohtii Matti Johannes Koivu.

Miikka Paatelaisella on musiikin tekijänä vankkaa ja laajalti arvostettua kokemusta aina soittamisesta tuottamiseen ja sovittamisesta säveltämiseen. Onpa uran varrelle mahtunut myös kalustopuolen huolto- ja korjaustoimintaa, sekä kitarateknikon toimenkuvaan liittyvää roudausta.

"Musaa korjaillaan ja siitä yritetään tehdä toimivaa jälkikäteen, vaikka treenaaminen ja juttujen tsekkaaminen etukäteen soittajien kesken olisi nopeampi ja järkevämpi tapa", toteaa Rick Latham (57), yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksen suomalla varmuudella.
Edgar Winterin bändissä itsensä läpi lyönyt grooven mestari puhuu muutenkin suunsa puhtaaksi niin musiikkiteollisuuden nykytilasta kuin rummuttamisen perusteista, eikä kalustopolitiikkaakaan unohdeta.

Jatkuu…

Pasha on symbaalimerkkinä lievästi sanottuna salaperäinen, ja sen juurien jäljittäminen vie helposti umpikujaan. Merkillä ei ole yhteyttä saman nimisiin italialaisiin symbaaleihin, joita valmistettiin Ufipin tehtailla 1960-luvulta seuraavan vuosikymmenen alkuun. Pasha-symbaalit on helppo sekoittaa myös turkkilaisen Istanbul Agopin valmistamaan ”Pasha”-sarjaan, joka on siis vain kyseisen valmistajan yksi mallisto, jolla sattuu olemaan sama nimi.