Juttunäytteet

Gibson ES-175 on pisimpään valmistettu sähkökitara. Se esiteltiin yhdellä P-90-mikrofonilla varustettuna jo vuonna 1949 ja osoittautui oitis menestysmalliksi. Ajan saatossa siitä on tullut eräs jazz-kitaroiden kestohitti, jonka nykykunto pistettiin Riffi-puntariin silkasta uteliaisuudesta klassikkoa kohtaan – uutuutenahan tätä kitaraa ei voi pitää, muutoin vain mielenkiintoisena.

Turkista pukkaa mäiskittävää. Tällä kertaa kokeiluun kannettiin rokkikehissä suosittua Alchemya, joka on ammatti- ja harrastusluokan sarjoihin jakautumisen myötä nimetty uusiksi. Kontrastiksi valittiin rinnalle emoyhtiö Istanbul Agopin perinteisempää metallia.

“It’s a man’s world!” lauloi James Brown vuonna 1965, ja kitaramaailmassa tämä lause pätee näköjään yhä. Kanadalainen punkrocktähti Avril Lavigne on vasta toinen nainen, jolle Fender valmistaa virallisen nimikkomallin – Squier Avril Lavigne Telecasterin.

Studio-oloissa – monella eri vahvistimella – aikaansaatujen soundien toisintaminen lavalla ei aina ole vaivatonta. Peavey otti tavoitteekseen pakata Joe Satrianin käyttämien eri vahvistimien suosikkipiirteet yhteen ja samaan. Tulokset ovat tässä, koodinimi: JSX!

Kameroista ja sanelimista tunnettu Olympus on hiljattain esittänyt ensimmäisen ammattitason kenttätallentimensa nimeltään LS-10. Lineaarisen PCM-audion äänittämisen lisäksi laite toimii myös mp3- ja wma-ympäristöissä.

Tannoylla on historiaa sekä kotikuunteluun tarkoitettujen hifi- kuin ammattilaisille suunnattujen studiokaiuttimienkin valmistajana. Tällä kerralla katse suunnataan keikkaäänentoiston puolelle, jossa Tannoy tarjoaa täyttä laidallista kevyistä laulukamaseteistä aina raskaansarjan kiertuejärjestelmiin asti.

Kotimainen Mad Professor laajentaa pedaalivalikoimaansa kuudella uudella efektillä. Niiden teknisestä toteutuksesta vastaa ruotsalainen Björn Juhl, jonka olemassaolon monet kitaristit ovat rekisteröineet hänen suunnittelemistaan Mad Professor -vahvistimistaan.

Testipenkkiimme saapui näyte naapurimaamme osaamisesta äänisynteesin saralla. Näitä näytteitä on kuultu ihan kelpo menestyksellä ennenkin, mistä syystä odotukset olivat korkealla jo pakkauslaatikkoa avatessa. Paketista paljastui Clavia Nord Lead 3, punakuorinen ja neljän oktaavin mittainen syntikka, jonka kansilevy on täynnä vilkkuvilla valoilla varustettuja nappuloita ja potikoita. Keinot on monet, sanoi mummo kun verhokäyrällä filsua moduloi...

Takamine on tunnettu erinomaisista akustisista kitaroistaan, ennenkaikkea siitä, että niissä on oivalliset pietsomikrofonit ja mainiot etuvahvistimet. Nyt kitaramerkki haluaa mainetta ja menestystä myös täys’akustisten soitinten kohdalla.

Puoliakustisen kitaran suosio on kovassa kasvussa maailmalla ja onpa perinteinen lankkubassokin saanut rinnalleen kiinnostavia onttokoppaisia vaihtoehtoja. Koesoittoon poimittiin Ibanez AGB 140, Artcore-mallistoon kuuluva ja sangen edullinen basso.

Se ei ole humbucker, mutta soi paksummin kuin yksikelaiset yleensä. Mikäs se sitten on? No, sehän on P-90 – Gibsonin kelpo klassikkomikrofoni, saippuapalaksikin kutsuttu.

Rockmusiikki syntyi ja jäi maailmaan viitisenkymmentä vuotta sitten. Tässä aikamäärittelyssä ei ole syytä olla turhan tarkkana, musiikkihan on aina elänyt jatkuvassa kehityksessä ja pohjat rockin läpimurrolle oli rakennettu pitkän ajan kuluessa ja usean musiikkityylin myötävaikutuksella. Yhtä kaikki, rock ’n’ roll pääsi vauhtiin 1950-luvun alkupuoliskolla ja tuolla Alan Freedin lanseeraamalla nimellä se on tunnettu vuoden ’51 tienoilta alkaen. Rockin jakautuminen lukemattomiin alalajeihin jatkuu yhä.

Laadukkaiden kitaramikkien valmistajana tunnettu Seymour Duncan on tehnyt uuden aluevaltauksen erityisesti yksikelaisille mikrofoneille suunnitellulla Pickup Booster -pedaalillaan. Nimikin jo kertoo mistä on kyse: kertapolkaisulla saa kitaran signaaliin lisäpotkua jopa huikeat 26 desibeliä. Eikä hupi ole ainoastaan siinä – kansilevyn liukukytkimellä voi valita jonkin kolmesta eri sävystä, joilla sointiin saa uutta ilmettä.

Olen silloin tällöin bongannut ”sitä täydellistä kitarasoundia” etsivien Stadian kitaransoiton opiskelijoiden kamppeista merkillisiä, kotitekoisen näköisiä säröpedaaleita, joiden alkuperää olen kysellyt. Vastaukset ovat johtaneet Oriveden Custom Soundsiin, joka näitä värkkejä on rakkaasta länsinaapuristamme kotimaahamme tuonut.

Mikrofoneissa on hauskinta se, että niitä on niin monenlaisia. Shure on omalta osaltaan pitänyt huolen tarjonnan monipuolisuudesta tuomalla nyt syksyn kuluessa markkinoille uusia malleja KSM-mallistoonsa. Kokeilussa kävi neljä erilaista mikrofonia, kuunnellaanpas siis.

Steinbergin Nuendo 2 -järjestelmä on surround-sukupolven digitaaliäänityöasema, joka toimii natiivisti sekä Windows- että Macintosh-koneissa, tornimallisista keveisiin kannettaviin. Riffi otti tyypit Cubasen kehutusta isoveljestä.

Kolme vuotta sitten aluksi Windows-ympäristöön julkaistu Nuendo-äänitysjärjestelmä tuotiin Mac-käyttäjienkin ulottuville 1.5-päivityksen myötä. Kesällä markkinoille tullut merkittävä kakkosversio lupailee entistä vankempaa toimintaympäristöä molempiin käyttöjärjestelmiin.

Kaiuttimen tulisi soida komeasti, olla näppärän kokoinen ja maltillisen painoinen. Ja lisäksi se saisi maksaa mieluiten vain kohtuullisesti. Ei mitenkään helppo tavoite, mutta sinnikkäitä yrittäjiä näyttää riittävän. Asialla on tällä kerralla Renkus-Heinz.

Teksti: Martin Berka

Bassoihin erikoistunut soitinrakentaja Greg Curbow ei ole koskaan kainostellut valtavirrasta poikkeavien materiaalien käyttöä. Eksoottiset puut ja Rockwoodiksi nimetty eräänlainen erikoisvaneri ovat näyttävästi esillä käsityönä veistettävissä Curbown huippumalleissa (Riffi 3/96). Nyt Cortin toimesta valmistettavissa ja edullisemmissa kansanmalleissa käytetään sitten erilaisia ihmisen luomia keinoaineita.