Sennheiser HD 505 – avoin rakenne, avoin soundi

|
Image

Muutama tunnusmerkki kertoo, onko sitä laatua vai ei.


Kun kokeiltavakseen saa hyvät kuulokkeet, asian tunnistaa jo siitä, että kuuntelusessiot yksinkertaisesti tuppaavat venymään. Soundit ovat nautinnolliset ja luurit istuvat miellyttävästi. Ei purista eikä paina, sanka asettuu mukavasti päälaelle ja tilanteeseen ikäänkuin unohtuu musiikkiin uppoutuessaan.

Tutultakin referenssilevyltä saattaa löytää uusia yksityiskohtia. Voi vaikka huomata, että tuon stemmanhan soittaakin itse asiassa kaksi eri instrumenttia uniksessa. Tai että vastarytmi perkussioille onkin piilotettu lähes huomaamattoman hiljaisena elementtinä tuonne vähän oikealle. 
Pianoäänityksessä voi kuulla pianon soinnin lisäksi pedaalin käytön ja vaimennusmekaniikan liikkeiden aiheuttamat hiljaistakin hiljaisemmat sivuäänet. Puhallinsoittimen läpät, sormenpään ihon ja kynnen kosketusten välinen ero äänessä, rumpukalvoa pyyhkäisevän sudin laitimmaisten lankojen haparoiva viiperrys ovatkin yht’äkkiä selkeästi läsnä. 
Toisin sanoen kaikki kuulostaa elävämmältä, maukkaammalta ja nautinnollisemmalta silloin, kun asettelee korvilleen erinomaiset kuulokkeet.

Edellyttäen, että mieluisan musiikkisisällön lisäksi äänitteen audiolaatu on ensiluokkainen. Suoranaiset editointivirheet sekä huolimattomuudet esimerkiksi volume- ja mute-automatiikan käytössä saattavat nimittäin nousta kuuluville vaikka ne olisivat jääneet tyystin huomaamatta aiemmin.

Merkintä muistioon: jos tällaisia kuulokkeita käyttäisi editoinnin ja miksauksen aikana eri työvaiheiden tarkistamiseen, ei niitä äkkinäisiä saumauksia ja kaikenlaisia ysköksiä tarvitsisi sitten kenenkään ihmetellä valmista musiikkia kuunnellessaan.

 

Nautiskeluun ja studiohommiin

HD 505 -kuulokkeet ovat rakenteeltaan kauttaaltaan muovia ja siksi verraten kevyet. Ne eivät kuitenkaan tunnu muovisilta sanan ikävässä merkityksessä, vaan olemuksessa on paljon kalliimman hintaluokan näköä ja tuntua.

Sangan säätövara on riittävä ja päälakea vasten painautuvan pehmukkeen keinonahkainen pinta tuntuu miellyttävältä. Sovitus on sopivan napakka, eivätkä luurit keikahtele minnekään kuulijan nojautuessa eteen tai taakse – esimerkiksi soittotoimissa puuhasteltaessa.

Korvaa ympäröivät ovaalit ja samettipintaiset rinkulat ovat mukavan pehmeät, eivätkä ne puserra silmälasien sankoja ikävästi kalloa vasten. Lisäksi pehmukkeet voi tarvittaessa vaihtaa, kuten bajonettilukitteisen johdonkin, mainio juttu.

Kuulokekupit ovat takaa avoimet, mutta ulospäin säteilevän äänen määrä pysyy kohtuullisena ja näillä kuulokkeilla kuunnellen voi äänittää vaikkapa akustisen kitaran raitoja. Normaalin menettelyn mukaisesti klikin kilkatuksen mahdollinen vuoto kannattaa silti tarkistaa ennen varsinaista ottoa.

Kokeiltavaksi saadut HD 505 -kuulokkeet ovat Copper-edition erikoispainos, mutta ero kokomustaan vakiomalliin on ainostaan kuparinhohteisissa yksityiskohdissa. Kummankin version mukana tulee nyörillä suljettava kangaspussi säilytykseen ja reissukäyttöön.

Ja mitä tulee äänenlaatuun, sen kuvailinkin jo tekstin alkuosassa.

Sennheiser HD 505

Avoimet kuulokkeet

• Sennheiser-elementti, halkaisija 38 mm
• impedanssi 120 Ω 
• toistoalue 12 Hz to 38.5 kHz 
• irrotettava johto, pituus 1,8 m, liitin 3,5 mm / 6,3 mm TRS 
• paino 237 g
• kuljetuspussi kuuluu mukaan
• hintaluokka 280 €

Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi 


Tilaa lehti ja lue jutut tuoreeltaan!

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2025. 
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.