Fokusoitunut on paras yksittäinen sana kuvaamaan Nexadyne-instrumenttimikrofonien olemusta.
Shuren kehittämään Revonic-kapseliin perustuva kolmikko, bassorummulle suunniteltu NXN2, tomi/virvelimikiksi nimetty NXN6, ja numeroinnissa niiden väliin sijoitettu, kitaravahvistimille tarkoitettu NXN5 jakavat yhden yhteisen piirteen: niiden huomio kiinnittyy ihaltavan keskittyneesti juuri siihen kohteeseen, johon ne on suunnattu.
Seikka ei ehkä ravistele audiohenkilökunnan mielentilaa silloin, kun vaikkapa äänitetään yhtä yksittäistä instrumenttia nätisti soivassa tilassa. Mutta jos taas joudutaan tekemään sama vähemmän ihanteellisessa ympäristössä, ilmenee asia tallenteen selkeydessä aika vikkelästi.
Nexadyneä käytettäessä huone taustalla ei kajahtele sointia ikävästi värittäen, ja tämä on sitä merkityksellisempää, mitä useampia raitoja samaan kokonaisuuteen äänitetään ja mitä etäämmälle mikrofoni kohteesta asemoidaan. Jos suuntakuvio ei pidä kutiaan, raita raidalta kumuloituva huonesointi kasvaa hiljalleen ja lopulta haisee koko miksaus bändikämpältä.
Ei Nexadyne tietysti huonosta akustiikasta hyvää tee, mutta jotenkin se onnistuu poikkeuksellisen hienosti poimimaan talteen enemmän hyvää ja vähemmän sitä kehnoa. Se tavoiteltu ääni on läsnä ja pääosassa, häly jää taustalle eikä tee itseään tiettäväksi.
Perinteisessä koko bändin sessiossa – ja arvatenkin myös esiintymislavalla (etenkin jos käytetään perinteisiä vahvistimia) – tämä on ilmeinen etu ja sen huomaa jo kokonaista rumpusettiä studiossa äänitettäessä. Virvelimikin kautta kuuluu virveli, ei hihat. Bassarimikistä bassari, eikä muut. Eivätkä tomimikit kerää symbaalivuotoa tai muutakaan tauhkaa vaan niiden kautta välittyy se rumpu, jota kohden mikki on suunnattu.
Sitten taas normalisaatio: ei vuotoäänen suodatus tietenkään täydellistä ole. Ja jos suuntaus on huolimaton tai samalle linjalle vain pakosti osuu myös jokin toinen äänilähde, niin kyllähän se sieltä jossain määrin kuuluu. Merkillepantavaa Nexadynessä on kuitenkin se, että hyötysuhde on parempi ja vuotojen määrä on oleellisesti vähäisempää.
Tiukasta suuntaavuudesta huolimatta sen varsinaisesta pyyntisuunnasta taltioitavan äänen sävy on lisäksi erinomaisen miellyttävä ja olemus raikkaan avara. Ollaan paljon lähempänä kalliin studiomikrofonin soundia kuin perusvarmalla 57:lla operoitaessa.
Konkreettisia kapistuksia
Fyysisesti nämä mikrofonit ovat jämeriä työkaluja. Rumpumallien kokoluokka vastaa alan yleisiä suuntaviivoja, mutta kitaravahvistimelle suositeltu NXN5 on kyllä aika kookas kapistus.
Lisäksi tämä puolikasta vintage-puhelimen luuria muistuttava mikrofoni kiinnitetään telineeseen perinteistäkin perinteikkäämmällä haarukka-adapterilla, joka ei tällaisessa käyttötarkoituksessa oikein puolla paikkaansa. Tätä mikkiä ei kukaan koppaa kesken esityksen käteensä ja laita sitten biisin päättyessä takaisin telineeseen, kuten solistimallien kanssa on tapana toimia. Aivan hyvin olisi voitu muotoilla runko tasapaksuksi ja käyttää samantapaista varren ympäri tiukattavaa holkkipidikettä, jollainen on tomimikeissä. Sellaisessa mikrofoni pysyy luotettavasti sijoillaan, eikä ole sitäkään vaaraa, että pidike halkeaa, jos henkilökunnan voimankäyttö on summittaista.
Tomimikkien kiinnike puristuu napakasti suoraan rummun vanteeseen ja ote on niin piukka, että pidikkeen irrottaminen käytön jälkeen vaatii vahvoja näppejä. Mahdoton sanoa, onko kyseessä vain alkujäykkyys, joka käytön myötä muuttuu joustavammaksi. Mutta kerran paikoilleen asetettuna pidike istuu kyllä todella tiukasti. Säätövaraa suuntaukseen on riittävästi ja kookkaat sormiruuvit ovat helppoja käyttää.
Bassarimikissä ei ole erillistä kiinnikettä ja suoraan runkoon liitetty sovite on yhtä kätevä kuin vaikkapa Beta52:ssa. Sillä erotuksella, että NXN2:n kaapeli liitetään mikrofonin takaosaan, kun 52:ssa liitin on integroitu osaksi telineeseen ruuvattavaa jalustaosaa.
Siinä se on
Nexadynellä saa niin sanotusti valmista soundia.
Bassarimikkiä ei kuitenkaan ole väännetty niin leimallisesti elämää suuremman jysäyksen ja huipputerävän napsun tuottavaksi kuin tämän kategorian edustajilla rajuimmillaan on.
Tomimikin soundi on sekin jytkyä sorttia, mutta molempiin pätee se, että sointia voi keventää vaimentamalla alimpia kerroksia, eikä ääni katoa mihinkään, koska niitä ylempiä kerroksiakin löytyy.
Ekvalisoimalla voi myös vaimentaa vapaana resonoivan kalvon huutoa menettämättä saman tien koko rumpua, sillä vaimennuskohdan ala- ja yläpuolella on aineksia, jotka kantavat kokonaisuutta.
Fokusoituneisuus ja valmiiksi tietyllä tapaa viritetty soundi eivät siten tarkoita orjuuttavaa sitoutumista yhteen tiettyyn esteettiseen ihanteeseen. Päinvastoin, se on tulkittava optimoiduksi lähtökohdaksi, josta käyttäjä voi edetä omien päämääriensä mukaiseen suuntaan.
Näin on hyvä ja kun sama periaate pätee myös kitaravahvistimille tarkoitettuun vitoseen, niin vieläkin parempi.
Shure Nexadyne 2, 5 ja 6
Revonic-kapseliin perustuvia dynaamisia instrumenttimikrofoneja
NXN2 – bassorumpumikrofoni
• suuntakuvio superhertta
• toistoalue 20 Hz – 16 kHz
• impedanssi 225 Ω
• paino 535 g
• hinta 268 €
NXN5 – kitaravahvistinmikrofoni
• suuntakuvio superhertta
• toistoalue 50 Hz – 16 kHz
• impedanssi 335 Ω
• paino 295 g
• hinta 259 €
NXN6 – rumpumikrofoni
• suuntakuvio superhertta
• toistoalue 50 Hz – 16 kHz
• impedanssi 335 Ω
• paino 245 g
• hinta 229 €
Lisätiedot: Intersonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Lue lehti tuoreeltaan!
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
