Jet Guitars on valloittanut nopeasti oman nurkkauksensa edullisemman pään kitaramarkkinoilta. Koesoiton jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi.
Kokeiltavaksi saapui uutuusmalleista kaksi, perinteitä vaaliva JS-40 Elite ja raskaampaan menoon tarkoitettu JS-501 Stygian.
Soittimet edustavat valmistajan hierarkiassa keskihintaista ja kalliimman pään valikoimaa, mutta pysyttelevät kokonaiskuvassa edelleen selvästi alle 1000 euron sähkökitaroiden segmentissä. Yksi syy tähän on, että Sloveniassa päämaajansa pitävä valmistaja teettää soittimensa Kiinassa.
JS-40 Elite
Valmistajan Elite-lippulaivamallistoa edustava JS-40 on suhteellisen suora Stratocaster-kopio, toki parilla viilauksella. Niistä lisää myöhemmin.
Jet Guitarsin mukaan sarjan instrumenteissa käytetään korkeamman hintaluokan kitaroista tuttuja materiaaleja, kuten ns. varttiinsahattua vaahteraa kaulapuuna ja kahdesta tai kolmesta palasta veistettyjä runkoja. Elite-sarjaa markkinoidaankin erityisesti ammattilaisille suunnattuina työkaluina.
JS-40:n leppärunko on totta tosiaan liimattu kasaan kolmesta palasta ja viimeistelty metallinhohtoisella Metallic Burst -kiiltolakalla. Kevyesti lämpökäsitelty kaulapuukin on ennakkotietojen mukaisesti varttiinsahattua tavaraa, ja rungon liitos on ohennettu ja muotoiltu kämmentä myötäileväksi.
Kaulan profiili on Fendereistä tuttu C, ja taustapuoleltaan se on viimeistelty satiinilakkauksella kitkan vähentämiseksi.
Otelauta on Intian ruusupuuta ja 2,6 millimetrin korkuisia Medium Jumbo -nauhoja on 22 kappaletta. Radius on nykystratoista tuttu 9,5 tuumaa. Otelautaa koristavat vielä aidosta abalonesta eli helmiäisenhohteisesta simpukankuoresta valmistetut otelautamerkinnät.
Lähemmässä tarkastelussa käsissä pyörii ehta Stratocaster: rungosta löytyvät tutut viisteet kannesta ja rungon takapuolelta. Työnjälki on kaikin puolin erinomaista: maalipinnan viimeistely on virheetön ja Metallic Burstin sekaan ripotellut hileet kimaltelevat eri valaistuksissa hillitysti mutta näyttävästi. Kolmikerroksinen plektrasuoja on tarkkarajainen ja kromatut metalliosat on työstetty huolellisesti.
Kontrollit tuntuvat näpeissä napakoilta, samoin virittimet, joilla on miellyttävä rullailla vire kohdilleen. Vire pitää myös kutinsa varsin mallikkaasti pidemmissäkin soittosessioissa. Yläsatula on leikattu tarkasti ja korkeus on jotakuinkin optimiluokkaa. Myös viimeistely on asiallista: kielet eivät jää missään vaiheessa kinnaamaan satulaan sen enempää soitettaessa kuin virittäessäkään.
Nauhat on nekin huoliteltu mallikkaasti. Kuolleita kohtia tai säriseviä paikkoja ei ole, ja nauhojen kiilto ja liukkaus ovat erinomaista luokkaa. Kaulan ns. relief eli loiva notko on myös lähellä ihanteellista. Kun intonaatiostakaan ei löydy moitittavaa, voidaan kitaran kohdalla puhua mitä oivallisimmasta soitettavasta – suoraan pakasta vedettynä.
Soi kuin…
JS-40 Eliten perinteistä linjaa edustava kuuden pisteen talla on Wilkinsonin Korean-tuotantoa. Se pitää vireen mainiosti pehmeässä vibratokäytössä, mutta varsinaiset syvyyspommittelut kannattaa kuitenkin jättää suosiolla kaksoislukittaville systeemeille.
Akustisesti kitara soi kiitettävästi – sävelet syttyvät kuuluvasti ja soitin resonoi sävykkäästi soinnin mukana. Mutta mitä tapahtuu, kun vahvistin napsautetaan päälle?
JS-40:n jakkia ei ole sijoitettu tavalliseen tapaan kitaran kanteen, vaan se löytyy rungon alareunasta. Sehän passaa, sillä allekirjoittaneelle tämä on ainoa ja oikea paikka piuhalle. Myös kontrolleissa poiketaan hieman perinteistä, sillä siinä missä yleensä nököttää kaulamikin Tone-säätö, onkin tällä kertaa tallamikin puolituskytkin. Kyse ei myöskään ole mistään minivipstaakista, vaan helposti hämärimmissäkin oloissa löydettävästä ja helposti tartuttavasta katkaisijasta.
Valmistajan mukaan JS-40:n käsin käämityt Alnico-mikit on suunniteltu vartavasten tätä mallia varten. Kaulamikki on soinniltaan kuulas, mutta omaa tanakan alakerran. Se onkin mitä erinomaisin valinta komppaukseen. Väliasennot tarjoavat kaikkea lievästi honottavasta funk-kilkkeestä narskuvampaan näkkäriin. Tallasta löytyvästä humbuckerista irtoaa sitten artikuloivaa ja tuhtia soundia säröillä soitettavaksi, mutta mikki on myös puolitettavissa tavanomaisempia stratosoundeja varten. Sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa siis.
JS-501 Stygian
JS-501 Stygian osunee testikumppaniaan paremmin hevimiesten makuun niin ulkoasultaan kuin spekseiltäänkin. Se on valmistajan ensimmäinen täsmäisku raskaampaa musiikkia louhivien soittajien suuntaan – eikä lainkaan hassumpi sellainen.
Kitara on sitä miltä näyttääkin: kaikesta ylimääräisestä riisuttu puhdasverinen rock’n’roll-masiina. Kannesta löytyy ainoastaan Master Volume -potikka, eikä lainkaan Tone-säätöjä. Kielet on ujutettu läpi rungon ja talla on kiinteä – tyyliin sopivasti sysimustaksi viimeisteltynä. Soundeista vastaa kaksi humbuckeria ilman käämien puolituksia tai muita ylimääräisiä kommervenkkejä.
Runko on veistetty stratoille epätyypillisesti mahongista, mikä antaa soittimelle lähtökohtaisesti hieman lämpimämmän yleissoundin. Myös kaula on mahonkia, samoin viisteliitoksella 10–15 astetta takaviistoon kallistettu, erillisestä puupalasta valmistettu lapa. Otelauta on puolestaan perinteikkäämpää ruusupuuta. Soittonopeuden optimoimiseksi kaulaan on valittu ohut Modern C -profiili sekä venyttely-ystävällinen 12 tuuman radius.
Rungon satiininen mattaviimeistely tuntuu käsissä erittäin miellyttävältä. Pidemmässä käytössä se todennäköisesti muuttuu hankauspisteissä kiiltäväksi, mikä on aina hyvä pitää mattapintojen kanssa operoidessa mielessä. Samaa ei tarvitse pelätä kaulassa, jonka läpikuultava satiinilakka tuntuu yhtälailla miellyttävältä ja vähäkitkaiselta.
Koska soitin on lähtökohtaisesti tarkoitettu vähän reipastahtisempaan revittelyyn, ergonomiaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Rungossa on stratoista tutut viisteet soittomukavuuden maksimoimiseksi ja Volume-potikkaa on karhennettu otteen parantamiseksi. Jakki on JS-40:n lailla sijoitettu näppärästi rungon alakulmaan.
Kaulaliitos on perinteiseen tyyliin neljällä pultilla, mutta ilman yhteistä aluslevyä. Sen sijaan pultit on upotettu rungon tasalle ja tuettu omin erillisin alusprikoin. Soittomukavuuden nimissä liitoskohtaa on vielä pyöristetty alakulmastaan, jotta yläkielille pääsee kurottelemaan helpommin.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana otelautamerkit kulkevat aluksi laudan yläreunassa, kunnes valahtavat 12. nauhan jälkeen sen alalaitaan. Lukittavat virittimet ovat nimettömät, eivätkä tuntumaltaan aivan yhtä jämäkät kuin JS-40:ssä, mutta ajavat kyllä asiansa.
Nauhojen osalta myöskään JS-501:stä ei löydy moitittavaa. Kitara soi puhtaasti kaikilta nauhoilta ja säädöt ovat heti paketista kuorittaessa kunnossa.
Genren mukaisia soundeja
Akustinen sointi on hyvin artikuloiva, mutta oikeuksiinsa tämä soitin pääsee tietenkin vasta virrat päällä.
JS-501 on varustettu uusilla Stygian-mikeillä, jotka on asennettu suoraan soittimen runkoon – ja samoin kuin JS-40:n kohdalla, valmistettu tässäkin tapauksessa erityisesti juuri tätä kyseistä mallia varten. Alnico V -magneettien ympärille käsin käämittyjen mikrofonien soundi on selkeä, tukeva ja ärhäkkä. Nämä suhteellisen kuumat humpparit ovat liidisoitossa tiukat ja sustainia riittää. Voimasointuihin on myös tarjolla reilusti potkua, mutta erottelevuutta löytyy tarpeeksi avoimiinkin sointuihin.
Kaulapositiosta irtoavat mehukkaat ja laulavat soolosoundit. Tallamikki puolestaan kirskuu kenties osin Tone-piirin puuttumisen vuoksi erityisen aggressiivisesti. Se on kuin luotu tanakkatahtista demppausta ja huiluäänten singauttelua varten.
Kiinteä talla ja lukkovirittimet mahdollistavat helpot sekä nopeat vireenvaihdot, joten droppi- ja alavireet ovat aina vain muutaman ruuvauksen päässä. Toki suuremmissa muutoksissa voidaan tarvita paksumpia kieliä ja sitä myöten yläsatulan viilausta käyttöön valittavan setin mukaiseksi.
Stratoja, ilman muuta
Joku saattaisi kysyä, kuinka monta Stratocaster-mallista kitaraa maailma oikein vielä tarvitsee. Aihe on sinänsä pohdinnan arvoinen, mutta toisaalta kilpailu ja vaihtoehtojen runsaus ovat harvoin kuluttajan kannalta pahasta.
JS-40 kilpailee suoraan Fenderin Player Series -malliston kanssa, siinä missä JS-501:n lähimmät kilpakumppanit löytyvät LTD:n, Ibanezin ja Schecterin leireistä. Näissä vertailuissa Jet Guitarsin tuotokset pärjäävät komeasti, ja toimivat samalla osoituksena valmistajan monipuolisuudesta. Siinä missä JS-40 nostaa hattua perinteille lisäten keitokseen ripauksen moderneja mausteita, on JS-501 rakennettu alusta alkaen tiettyä kohderyhmää ja tämän tarpeita silmällä pitäen.
Ennen kaikkea molemmat soittimet toimivat erinomaisina esimerkkeinä siitä, kuinka huolella viimeisteltyjä, helpposoittoisia ja hyväsoundisia kitaroita on nykyisin mahdollista ostaa 600–800 euron hintaluokassa.
Lisäarvoa rahalle tuo JS-40 mukana seuraava varsin kelpo gigbag, jossa on reilusti pehmustetta ja säilytystilaa tarvikkeille. JS-501:lle laukun tai pussin joutuu ostamaan erikseen.
Jet Guitars JS-40 Elite & JS-501 Stygian
Variaatiota Stratocaster-teemasta
JS-40 Elite
• leppärunko
• kaulaliitos neljällä ruuvilla
• kaula varttiinsahattua paahdettua vaahteraa
• kaulaprofiili: C
• ruusupuuotelauta
• abalone-otelautamerkit
• Wilkinson WJ-55 Vintage -virityskoneistot
• Hi end PPS -satula
• radius 9,5"
• mensuuri 25,5"
• 22 nauhaa (medium jumbo)
• käsin käämityt alnico v -mikrofonit (hss-konfiguraatio)
• kuuden pisteen Wilkinson WV6SB -talla
• kontrollit: viisiasentoinen mikkikytkin, tallamikrofonin puolituskytkin, master volume ja tone
• Metallic Burst -viimeistely
• hintaluokka 800 €
JS-501 Stygian
• runko ja kaula mahonkia
• kaulaliitos neljällä ruuvilla
• Modern C -kaulaprofiili
• ruusupuutaotelauta:
• lukittavat virittimet
• luusatula
• radius 12"
• mensuuri 25,5"
• 24 nauhaa (medium jumbo)
• käsin käämityt Stygian-mikrofonit (hh-konfiguraatio)
• kiinteä talla
• kontrollit: kolmiasentoinen mikkikytkin, master volume
• Matt Black -satiinilakkaus
• hintaluokka 600 €
Lisätiedot: Tampereen Musiikki
