AKG C4000 – kultasuonen tuntumassa

|
 

Kokeneet mikrofonien valmistajat ovat viime vuosien aikana kohdanneet uuden tilanteen: kotipajojen yleistyessä on myös laadukkaiden mikrofonien kysyntä vilkastunut roimasti. Maksajana vain on yhä useammin yksityishenkilö, joten hintalappuun pitäisi sorvata perinteisiä studiomalleja tuntuvasti kevyempi lukema, mieluiten tietysti laadusta tinkimättä.

 

AKG:n uusi C4000 osoittaa vakuuttavasti, että tällainen on mahdollista - kohtuusummalla voi hankkia pätevän mikrofonin.

C4000 on sangen kookas mikrofoni, jonka muotoilussa kierrätetään taidokkaasti klassisia piirteitä. Tukeva teräskuori kapselia suojaavine monikerroksisine verkkoineen herättää luottamusta ensihetkestä asti ja pakettiin kuuluva muovinen, joustimin vaimennettu koriripustin on sekin jämäkkää lajia. Siroksi ei koria voi sanoa, mutta vaimennus on asiallinen ja mikrofoni lukittuu napakasti paikoilleen, kiertämällä tiukattavan puristusholkin pitelemänä. Korin tyviosassa oleva mutka toimii vedonpoistimena, kunhan johdon kiepsauttaa sopivasti sen ympäri.

C4000 toimitetaan ostajalle pahvilootassa, jonka sisuksista löytyy tyköistuvaksi muotoiltu superlonpeti mikrofonille, ripustuskorille ja niinikään superlonista valmistetulle tuulisuojamuhville.

C4000:n kyljessä on kolme mustaa liukukytkintä, joita ei moitteettomasta sähkömekaanisesta toiminnasta huolimatta voi pitää erityisen tyylikkäinä. Sijoitus ei sekään ole aivan paras mahdollinen, sillä koriripustusta käytettäessä kytkimet jäävät hieman hankalasti häkkyrän katveeseen. Ketteräsorminen pääsee niihin kuitenkin käsiksi mikrofonia kannakkeesta nostamatta ja kytkintrion tarjoamat toiminnot ovat jokatapauksessa erittäin tervetulleita.

Ensimmäisen kytkimen avulla äänittäjä pääsee valitsemaan käyttöön jonkin kolmesta eri suuntakuviosta ja tarjolla ovat pallo, hertta sekä superhertta. Toisella namikalla voi vaimentaa kymmenen desibelin verran koko mikrofonin poimimaa signaalia silloin, kun ollaan tekemisissä erittäin kovien äänenpaineiden kanssa. Kolmas kytkin taas aktivoi leikkurin, jolla siivotaan tarpeettomat matalien taajuuksien kuminat ja jymyt pois. Leikkurin rajataajuus on 100 Hz ja jyrkkyys 12 desibeliä oktaavia kohden.

Äänenpainetta C4000 ottaa mukisematta vastaan valmistajan ilmoituksen mukaan 145 desibelin (SPL) verran jo ilman vaimentimen käyttöä, joten rankempikaan kitarastäkki tai lujaotteinen rumpali eivät muodosta kynnyskysymystä.

Parhaimmillaan C4000 on täydellä 48 voltin phantom-jännitteellä käytettäessä, mutta mikrofoni toimii myös vielä 12 voltinkin jännitteellä.

Oivallinen pyydys

AKG on tämän Solidtube-mallista johdetun uutukaisen myötä lyönyt hakkunsa mitä luultavimmin jonkinlaisen kultasuonen päähän. C4000 kuulostaa nimittäin aika tavalla itseään kalliimmalta mikrofonilta ja se tuntui olevan kuin kotonaan niin laulun kuin instrumenttienkin tallennuksessa.

C4000:n välittämä sointi on yleissävyltään pehmeän syvä, mutta samalla miellyttävän tasainen ja erotteleva. Äänessä on kautta linjan ryhdikästä tukevuutta ja sekä herttaa että superherttaa käytettäessä alarekisteriin saa lähietäisyydeltä poimittuna liioitellun korostunutta, mutta olemukseltaan silti tiukkaa ja kiinteätä bassoa. Ylimääräistä jykevyyttä tavoitteleva kantribasso tai intiimiä kuisketta havitteleva altto saavatkin lauluunsa lähikontaktilla varmasti elämää suuremman tunnelman.

Keskialue on sävyltään terve ja tasapainoinen; ääni on sopivasti läsnä, mutta ei hypi kuuntelijan silmille. Myös diskantit välittyvät mukavan kirkkaina ja liikoja alleviivauksia välttäen. Akustisessa kitarassa on helinää, mutta yleissävy on silti täyteläinen ja yksittäisetkin äänet soivat täysipainoisesti.

Kolme eri suuntakuviota antavat luonnollisesti äänittäjälle runsaasti sovellusmahdollisuuksia ja sekä herttaa että superherttaa käytettäessä suuntakuvion ulkopuolelta saapuva vuotoääni on olemukseltaan riittävän neutraalia pysyäkseen kiltisti taustalla.

C4000 onkin oikein ilahduttava tuttavuus, jolle löytyisi helposti tilaa omastakin mikrofonisalkusta. Mikäli se nyt joskus salkkuun asti edes joutaisi...

 

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/1999).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.