Monesta yhteydestä tuttu laulaja ja lauluntekijä Eeppi Ursin siirsi muutama vuosi sitten kampsunsa Suomesta New Yorkiin, vaikka hän keikkaileekin edelleen aktiivisesti Suomessa. Uusi levy My Finnish Soul tuskin olisi koskaan syntynyt ilman uuteen maahan muuttamista.
Uudella levyllään Eeppi Ursin tulkitsee kotimaisia klassikkokappaleita laidasta laitaan, Pelle Miljoonasta Gösta Sundqvistiin ja Kari Tapiosta Hiski Salomaahan. Yhteinen nimittäjä löytyy esitystavasta, sillä levyllä ei kuulla muita soittajia tai laulajia kuin Ursin, joka säestää itseään pianolla.
Onko My Finnish Soul -levyllä kyse oman muuttosi tuomista fiiliksistä?
– On selkeästi, vaikka alkuperäinen idea lähtikin siitä, että ensimmäisen koronasulun aikaan aloin tehdä New Yorkissa livestream-konserttisarjaa, kuten monet muutkin muusikot siihen aikaan. Tein sitä joka viikko yksin, lauloin ja soitin pianoa. Siitä muodostui sitten sellainen toivekonsertti, kun ihmiset alkoivat toivoa kappaleita, Eeppi muistelee.
Lopulta näistä kappaleista muodostui My Finnish Soul, ja Ursin myöntää, että mikäli hän asuisi edelleen Suomessa, ei tällaista levyä varmaankaan olisi koskaan syntynyt.
– Itsekin olen nykyään ikään kuin ulkosuomalainen. Kaikki muut soololevyni ovat omaa musiikkiani, ja varmasti jatkossakin näin tulee olemaan, joten siinäkin mielessä tämä on hyvin erilainen levy.
Eeppi Ursin kertoo, että New Yorkiin muuttaminen oli hänelle pitkäaikainen haave siitä lähtien, kun hän kävi kaupungissa ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten ja ihastui sen tunnelmaan.
– Siitä jäi sellainen olo, että haluaisin siellä vielä olla ja elää. Sen jälkeen vuodet vierivät, tein uraa Suomessa, ja toki kävin New Yorkissa monta kertaa. Kun Jäljet-levyni oli ilmestynyt syksyllä 2017, oli elämäntilanteeni sopiva muuton työstämiseen. Silloin ajattelin, että nyt tai ei koskaan.
Uskallus palkittiin, sillä Eeppi Ursin sai hankittua itselleen himoitun Green Cardin, mikä mahdollisti pysyvän oleskelun ja työskentelyn Yhdysvalloissa.
– Kävin New Yorkissa tapaamassa taiteilijaviisumeihin erikoistunutta lakimiestä. Hän katsoi paperini läpi, ja sanoi, että sä voisit saada Green Cardin taiteellisiin ansioihin perustuen. Sitten keräsin ison portfolion itsestäni, kaikki lehtileikkeet ja haastattelut suosituksineen, koko työura yhteen isoon läjään. Työluvan saamiseen meni lopulta kaksi vuotta.
Monet muutkin tykästyvät New Yorkin tunnelmaan, mutta eivät välttämättä muuta sen takia paikan päälle. Mikä sinut sai sinut lopulta siirtämään kirjasi sinne?
– Työsaralla siellä on mahdollisuuksia, joista Suomessa ei voi kuin haaveilla, vaikkei se toki helppoa olekaan. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että New Yorkissa on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaista kulttuuria ja uskontoa, ja kaikki saa olla just sellaisia kuin ovat. Ihmiselle tekee hyvää olla ainakin jossain vaiheessa elämäänsä sellaisessa kulttuurien sekamelskassa. Minulla on jotenkin levollinen olo olla siellä, vaikka se on hektinen ja kauheakin kaupunki välillä.
Verkostoituminen uudessa kaupungissa on pakollista ja siinä ovat auttaneet New Yorkissa asuvat suomalaismuusikot, joita on kaupungissa kuulemma ”yllättävän monta”.
– Singer-songwriter-tyyppisistä muusikoista olen tutustunut esimerkiksi Janitaan, joka onkin asunut siellä jo todella pitkään. Samoin esimerkiksi (kontrabasisti) Kaisa Mäensivu asuu kaupungissa, ja minun tapaani hänkin reissaa New Yorkin ja Suomen väliä.
Harmonian rikastuttamista
My Finnish Soul -levyn kappaleita Ursin on esittänyt enemmän Yhdysvalloissa kuin Suomessa, sillä hän oli viime vuonna Finlandia Foundation Nationalin valitsema vuoden esiintyjä. Kyseessä on Yhdysvalloissa toimiva suomalaisen kulttuurin etujärjestö, jonka järjestämällä kiertueella Ursin esiintyi 17 paikkakunnalla eri puolilla Pohjois-Amerikkaa.
– Tapasin tuolla kiertueella paljon ulkosuomalaisia ja kolmannen polven suomalaisia, jotka ovat hirveän ylpeitä suomalaisuudestaan. Esimerkiksi Washingtonin osavaltiossa länsirannikolla esiinnyin ehkä maailman pienimmässä paikassa nimeltä Naselle, missä järjestetään joka toinen vuosi Finnish-American Folk Festival. Sitä kautta alkoi miettimään omaakin suomalaisuuttaan. Tämä levy oli luonteva jatkumo tälle kaikelle.
Miten lähestyit My Finnish Soulilla olevien kappaleiden sovittamista? Kaikki niistä ovat tavallaan klassikoita, ja ihmiset muistavat ne tietynlaisina?
– Olen tehnyt paljon laulu-piano-sovitushommaa, ja ehkä sitä yrittää viedä sen kappaleen johonkin hyvin erilaiseen tunnelmaan verrattuna alkuperäiseen. Ja toki sovitukseen vaikuttaa aina kappaleen teksti. Itse olen hyvin mieltynyt monenlaisiin sointuihin, mikä varmaan johtuu jazz-taustastani. Minusta on kiva rikastuttaa kappaleen harmoniaa, ja tuoda enemmän sointuja siihen.
Esimerkiksi Lännen Lokarista (Hiski Salomaa) on levyllä hyvä sovitus, ja nimenomaan sellainen, joka on tyyliltään erilainen kuin alkuperäinen.
– Sen kappaleen kohdalla otin tavallaan ”muusikkolähestymisen” eli keksin intron riffin, ja siitä se lähti vähän sellaisena ”twist”-versiona, koska halusin tehdä kappaleesta rytmikkään. Vastavuoroisesti Kari Tapion Myrskyn jälkeen alkuperäisessä versiossa on tasainen rytmipoljento, ja sen taas halusin purkaa melkein rubatoksi, laulelmalliseksi.
Sovitukset vaikuttavat myös siihen, millaisena kappaleen tekstin kuulee. Esimerkiksi Pohjois-Karjala (Leevi and The Leavings) kuulostaa Ursinin versiossa melankolisemmalta kuin alkuperäisversiossa.
– Kun tekee tunnetuista kappaleista versioita, niin ihmisille tulee aina tosi erilaisia fiiliksiä niistä. Minun käsittelyssäni kappaleista tulee ylipäätään ehkä vähän dramaattisempia ja melankolisempia. Myrskyn jälkeen -kappaleesta olen saanut samanlaista palautetta.
Omaa musiikkia englanniksi
Eeppi Ursin mainitsee laulunkirjoittajana suurimmiksi esikuvikseen Carole Kingin ja Stevie Wonderin. Hän on tehnyt omaa musiikkia sekä suomeksi että englanniksi, ja viimeisin omasta musiikista koostunut levy, Speechless, julkaistiin viime vuonna. Aiotko tulevaisuudessakin jatkaa omien kappaleiden tekemistä molemmilla kielillä?
– Varmaankin itse kirjoittamani musa tulee olemaan englanniksi, mutta voisin hyvin kuvitella tekeväni My Finnish Soul -kakkosen tai vaikkapa jonkun joululevyn suomenkielellä. My Finnish Soulilla kuulen myös kaikuja klassisesta taustastani, sillä soitin nuoruudessa klassista pianoa ja oboeta.
Speechless-levyn äänitti ja ”kanssatuotti” Jyri Sariola (Mimix), jonka kanssa Ursin on tehnyt ennenkin yhteistyötä. Osaatko kuvata, miten kappaleesi ja niiden sovitukset syntyvät?
– Yleensä soittamisen ja laulamisen kautta yhdessä. Minulla voi toki olla idea biisin sanoituksesta, ajatus siitä mitä haluan sanoa. Yleensä lähden pianolla hakemaan harmoniaa ja melodiaa, ja sitten saattaa tulla joku sana tai laini, jota muokkailemalla teksti valmistuu. Teen kappaleistani soittajille demot musiikkisoftalla, ja yritän siinä vaiheessa päästä mahdollisimman lähelle omaa kuulokuvaani musiikista. Toki studiossa sovitukset vielä kirkastuu, kun soittajat tuovat mukaan omat ideansa, sillä en kirjoita kaikkea valmiiksi. Speechless on aika tyypilliseen tapaan tehty pop-levy eli siihen on äänitetty jälkeenpäin myös päälleäänityksiä, vaikka pohjat soitettiinkin yhdessä bändin kanssa.
Speechless-levyllä ei ole varsinaisia sooloja juuri lainkaan. Ovatko kappaleet jopa läpisävellettyjä?
– Yhdessä kappaleessa taitaa Petteri Sariolalla olla ihan pieni kitarasoolo, mutta rakenteellisesti ne ovat kyllä läpisävellettyjä. Mutta ne onkin pop-kappaleita, joissa on selkeät raamit.
Oletko aina tuottanut itse omat levysi?
– Tuottaminen on tavallaan musiikin sovittamista ja kokonaisuuden kuulostelemista. Ihan ensimmäisiä levyjäni lukuunottamatta olen ottanut ohjat omiin käsiin, ja olen aina se vastaava tuottaja. Tottakai pyrin saamaan tiimiin sellaisia ihmisiä, joilta saa hyviä ideoita, ja jotka auttaa ja on hyviä muusikoita. En osaa itse miksata, mutta olen siinäkin mukana ja sanon mielipiteeni.
Entä tulevaisuus, miltä se näyttää ja mitä odotat siltä?
– Jalat on tavallaan molemmin puolin Atlanttia, joten varmaan jatkan tällä tavalla, että käyn täälläkin keikoilla. Mutta varmaankin teen seuraavaksi englanninkielisen levyn, ja toivon, että se pääsisi siellä eteenpäin. Se on tavoitteissa, Eeppi Ursin toteaa lopuksi.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
