Levyarviot

Oululaislähtöisen Lauri Peisterän debyyttialbumi on kiinnostava tapaus, sillä suomenkielisellä levyllä kuuluvat ajoittain varsin tyylikkäät americana-vaikutteet.

Ohoh, kappas! Legendaarinen brittiryhmä ei ole (sattuneista syistä) saanut vietyä päätökseen edes jo valmiiksikin sangen pitkäksi venynyttä jäähyväiskiertuettaan, kun takavasemmalta, täysin puskista, singahtaa kiertoradallemme uusi studiolevy!

Jo toinen Dave Lindholm Lights -julkaisu vuoden sisään. Ei lopu mieheltä ideat kesken.

EP! Tallenneformaatti, joka majailee turvallisesti singlen ja kokonaisen levyn, LP:n, välimaastossa: Extended Play. Ei enää single, mutta rahkeet eivät yllä ihan vielä Long Playn mittaan.

Nukkuva stadi-biisistä tunnetun Olli Pekan ensimmäinen soololevy julkaistiin kesällä ja soinnissa onkin kesäistä kepeyttä.

Kesän vielä hehkuessa toimitusta lähestyttiin omakustanteella, joka herätti mukavia tuntemuksia.

Mikko Alatalo on monitaitoinen kaveri, joka on nähty muun muassa tv-toimittajana, juontajana, kansanedustajana, mainoskasvona, mainoslaulujen tekijänä, hiihdonopettajana, lastenlaulujen, protestilaulujen ja vaikkapa kuplettien esittäjänä. Tällaista monialaisuutta ei Suomessa ole perinteisesti katsottu hyvällä, etenkään jos käyttää värikkäillä sangoilla varustettuja silmälaseja ja syyllistyy usein hymyilyyn!

Sami Yaffa on yli 40 vuoden urallaan todistanut olevansa basistien aatelia. Nyt sideman astuu valokeilaan solistin paikalle. Tasokas biisimateriaali ja rikkaat musiikilliset vaikutteet tekevät Yaffan debyyttisoolosta yhden vuoden kovimmista rocklevyistä.

Suomibalkanin ehdoton suunnannäyttäjä pistää parastaan Sveitsissä äänitetyllä livelevyllään ja osoittaa, ettei kieli ole ongelma. Meininki välittyy ja todistaa tämän ryhmän kovasta livekunnosta.

Aron eli Juha Leppänen on tehnyt pienen irtioton iskelmän suuntaan Elvis-lokerosta, jossa hän on viihtynyt jo pidemmän aikaa. Levyllä on raitoja kuitenkin riittävästi osoittamaan, ettei tässä Elvikseen olla lopullista pesäeroa yrittämässä.

Levyn aloittavassa laulussa laitetaan kuolemalle kapuloita rattaisiin ja tanssitaan painovoimaa uhmaten kuin viimeistä päivää. Lauluissa käsitellään elämää ja kuolemaa, jumalia ja maailmankaikkeutta, noin niin kuin aluksi.

Masa Saloranta ja Vesa Haaja ovat tehneet hienon levyn. Elleivät kaksikon seikkailut olisi minulle tuttuja jo 80-luvulta asti, niin olisin saattanut yllättyä.

Kemijärveläisteinien 80-luvun lopulla perustama Arched Fire ehti aikanaan julkaista vain yhden demon, ennen kuin jäsenten elämänpolut haarautuivat eri suunnille, ja bändi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle, joka venyi lopulta kolmenkymmenen vuoden mittaiseksi.

Kolmen kappaleen mini-EP jatkaa sujuvasti siitä, mihin edellisellä kierroksella jäätiin.

Elokuun lopulla (2021) julkaistu single on taltioitu nykyisin hieman harvinaisemmalla metodilla – yhtyesoittona ja laulua myöten elävänä.

Pitkän linjan luottomuusikko Maria Hänninen joukkioineen pesee, linkoaa ja huuhtelee meidät tässä samantien tuonne huitsinnevadaan asti, ja tekee sen entistä tanakamman tyrnällä tavalla. Peijakas, mutta nyt pojat muuten tärisee!

Ilkka Ranta-aho on soittanut irlantilaislähtöistä folkrockia Redhill Rats -yhtyeessä parikymmentä vuotta ja bändi on julkaissut kolme albumia. Ghosts on Ranta-ahon ensimmäinen soololevy.

Toivo Suden ura on edennyt viidenteen levyynsä. Tällä kertaa on vuorossa soololevy ja musiikkikin on pehmeämpää kuin edellisellä Nilviäinen-albumilla, joka tehtiin #74100-bändin kanssa.

Tämä on Dave Forestfieldin eli Tatu Metsäpellon jo yhdeksäs sooloalbumi. Hämmästyttävän kovaa tasoa mies kykenee pitämään levyissään.

“The summer looks good on you.” Näin häpeilettömästi laulaa yhä mainiosti, heti tunnistettavalla tavallaan Cheap Trick vokalisti-komppikitaristi Robin Zanderin johdolla jo kahdenkymmenennen julkaisunsa alkuun. Täältä nuo veijarit taas vain tulevat!