Levyarviot

Näyttelijä–muusikko Irina Björklundin yhteistyö maamme eturivin kansanmusiikkibändin kanssa on elokuvallinen keitos poppia, jossa suomalainen kaiho kohtaa maailmanmusiikin. Mutta onko äänessä Björklund vai Ann-Mari?

Monessa mukana olleiden Konosen ja Pajukallion kantriduo esittelee varmalla otteella kattauksen suomenkieliseen juuri- ja kantrimusiikkiin.

Matti Jasulta on saapunut arvioijan pöydälle Up And Running -albumi. Kitararokkia, alternative kantria ja poppia sekoitteleva Matti on julkaissut ennen tätä kolme levyä eri kokoonpanoissa.

Kaihon karavaani on onnistunut liki mahdottomassa: julkaisemaan kiinnostavan joululevyn, jossa vanhat klassikot soivat tuoreella klangilla. Mariskan uudessa joululaulussa on aineksia pidempään käyttöön.

Monipuolinen kitaristi, multi-instrumentalisti ja äänisuunnittelija Matti Salo on säveltänyt tämän nimeään kantavan orkesterin Matti Salo Trion levyn kaikki biisit.

Jos metalligenre paketoitaisiin sijoitukseksi ja sen avulla lähdettäisiin hakemaan markkinoilta pääomia, niin ensimmäisenä vakuudeksi asetettaisiin grindcoren pioneerinelikko, joka tunnetaan myös nimellä Napalm Death. Yhtyeen vuosikymmeniä jatkunut ällistyttävän tasalaatuinen ja korkeatasoinen materiaali ei osoita hiipumisen merkkejä, vaikka yhtyeen jäsenet ovat jo yli 50-vuotiaita harmaantuneita herrasmiehiä.

Levyllinen virttyneitä pop-klassikoita livetaltiointina pelkille tv-kameroille ei kuulosta kovin freshilta ajatukselta. Olavi Uusivirta onnistuu kuitenkin loistavan orkesterinsa kanssa saamaan energiat virtaamaan myös kotiyleisössä. Parhaimmillaan henki puhuttelee.

The Outer Sonics jatkaa kolmannella levyllään monipuolista ja omaehtoista progerock-linjaansa.

Hyvinkäältä saapuva Katri O, eli Katri Oikarinen, lähestyy toimitusta Brave New World -albumilla. 
Saatekirjeettömänä arvioijan pöydälle tipahtanut levy sisältää monipuolista musiikkia, jossa pienet yksityiskohdat ovat suuressa roolissa.

Kauko Röyhkä (61) ei kirjoittajanne esittelyjä kaipaa, eikä äijä paljon muuten laakereillaan lepäile. Ukolla kun näyttää olevan aina jokin uusi projekti menossa, ja seuraavakin mokoma jo hämmästyttävästi työn alla. Nyt korjataan tuotteliaan tekijämiehen syksyn satoa. Koettakaamme vain siis pysyä perässä!

Entinen tennispelaaja Veli Paloheimo sekä Nightwishin Emppu Vuorinen ovat todennäköisesti ne nimet, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen Brother Firetribesta. Yhtye on hieman yllättäen kasvanut jo teini-ikäiseksi ja kasvattanut samalla suosiotaan tasaisesti. Uusin levy jatkaa melodisen hard rockin tähtisadetikun heiluttamista juhlallisesti paraatin etujoukoissa.

Samoaja on 2014 perustettu neljän henkilön yhtye Kokkolasta. Kokoonpanoon kuuluvat Viktori Pesonen, Samppa Niemelä, Pentti Salminen ja Arttu Mäkinen. Jäsenien instrumentteja ei mainita, mutta olen muuta tietä päätynyt ymmärrykseen, että he saattavat vaihdella keskenään soittimia ja laulamisia eri kappaleiden välillä.

Nyt on hittiainesta monessakin kappaleessa ja uskon, että albumi tulee saamaan hyvin radiosoittoa ainakin USAssa, ja varmasti muuallakin. Minulle itselleni tämä on ehdottomasti vuoden paras suomalainen levy.

Uusi levy-yhtiö Emsalö jatkaa Turenki Recordsin laadukasta työtä suomenkielisen juurimusiikin julkaisijana. Emsalön ensimmäinen julkaisu oli tältäkin levyltä löytyvä Esa Elorannan Toisinaan-single.

Vanhaa Roinaa on bluesia ja rokkia yhdistelevä viisimiehinen kokoonpano. Kädessä on Äänekoski-Ähtäri -akselilta ponnistavan bändin toinen pitäksoitto Kiivasta elämää.

Kehtolaulut ovat trendeistä vapaita, mutta samalla ne asettavat solistin erityisen haasteen eteen. Riisutuissa versioissa huomio keskittyy laulajan läsnäoloon ja herkkyyteen. Teräsniska tunnelmoi ansiokkaasti niin vanhoja kuin uudempiakin tuutulauluja.

Levy on tosiaan seitsemän biisin mittainen ep jolla Neil esittää mies ja kitara-periaatteella poliittisimpia laulujaan, mausteena yksi Bob Dylanin kappale.

Kalevala on kaivettu haudasta! No ehkei nyt ihan haudasta, mutta ainakin kotiseutumuseon vitriinistä, puhallettu pölyt sen päältä ja viritetty soimaan tämän päivän taajuudellaan.

Aika paljon pitää rönttiä olla että julkaisee tupla-cd:n näinä aikoina kun toiset julkaisevat yhden kappaleen streameja. No, jos jollain niin Davellahan rönttiä riittää ja tiedämme myös ettei biiseistä ole koskaan ollut pulaa.

Nyt olemme sitten ihmettelemässä vähän erilaista pop-levyä. Tai voisi sen sanoa vaikka omaleimaistakin.