Artikkelit

Lentäminen keikalle ulkomaille on aina eksoottista, ja harvemmille meistä arkipäivää. Usein mieltä alkaakin askarruttaa moni käytännön kysymys. Kuten esimerkiksi, miten kuljettaa soittimet?

Viimeksi olimme impulssilla polariteetin perässä, ja sen tulkinta ei ollut ihan yksiselitteistä. Mutta nyt helpottaa edes vähän: ajan löytäminen impulssivasteesta on helppoa. Tulkintaa aiheuttavat vain mahdolliset heijastukset. Kun muistaa, että suora ääni saapuu aina ensimmäisenä ja osaa edes vähän laskea äänen kulkuaikaa, niin eri kaiuttimien saapumisajat löytyvät helposti.

Elämme ja ennenkaikkea esitämme musiikkia maailmassa, joka tulvehtii erilaisia magneettisia häiriökenttiä ja radiotaajuuksilla lähetettyjä signaaleita. Tällaisessa ympäristössä perinteinen sähkökitaran kaapeli on juuri ja juuri hyväksyttävissä heikon signaalin kuljettamiseen lyhyen matkaa kitaralta vahvistimelle, mutta kun johdon pituus kasvaa muutamaa metriä pitemmäksi, paljastuu armotta sen heikko suoja ulkoisia häiriöitä vastaan.

Jotkut työhön liittyvät käytännön pikkuongelmat ovat sellaisia, että ne muuttuvat osaksi ihmiselle annettua arjen kokonaiskuvaa. Niihin törmää harvakseltaan, ne harmittavat hetken, mutta ei niitä silti koeta aktiivisesti ratkaista. Riittää, kun vaan jotenkin keplottelee pulman ympäri. Ellei sitten saa vihiä paremmasta…

Impulssivaste on järjestelmän vaste eli ulostulo, kun sille syötetään impulssi. Esimerkkinä voisi ajatella pianon kieltä järjestelmänä, johon vasara siihen iskiessään syöttää impulssin. Tästä impulssista kieli lähtee värähtelemään sille ominaisilla taajuuksilla, jotka vaimenevat ajan saatossa. Tuo sointi ja se, miten se vaimenee, on kyseisen kielen impulssivaste.

Kaikki oppilaat eivät mahdu luokkakuvassa eturiviin, eivätkä myöskään kaikki soittajat tai laulajat voi tunkea tallenteella etualalle. Tai voivat kyllä koettaa, mutta ei siitä hyvää seuraa.

Drawmerin kontrolleri on pienen linjamikserin ja komentokeskuksen yhdistelmä.

Kaiutinjärjestelmien kanssa työskenneltäessä aika ratkaisee. Kaiutinjärjestelmän mittaaminen on samojen rutiinien toistoa ja jokaisen pitää löytää ne omat rutiininsa tähän työhön. Valitettavasti tässäkin hommassa pätee vanha sanonta: virheiden kautta oppii. Ja jos ei tee mitään, ei käy myöskään virheitä, ehkä. Ajan kanssa painittaessa samojen kaavojen toisto auttaa ja selkeä työjärjestys on välttämättömyys. Kiire ei kuitenkaan ole lisenssi tehdä virheitä.

Viime vuonna lanseeratun BG250-bassokombon menestys on innoittanut valmistajansa laajentamaan valikoimaa neljän mallin tuoteperheeksi.

Aamulla sisään ja illalla ulos. Työpäivälle tuli mittaa rekan ovien avaamisesta niiden sulkemiseen 16 tuntia. Siihen vielä matka Kouvolaan ja takaisin, niin kokonaisuudessaan työpäivään kertyi 20 tuntia. Onneksi joku oli pakannut tavarat varastolla ja kuljettanut ne paikalle, se korsi olisi saattanut murtaa jo kamelinkin selän.

Tässä jutussa kaiuttimia mittaamalla pyritään saamaan esille ne ilmiöt, jotka ovat meidän kaikkien kuultavissa, mutta nyt toivottavasti ilmiöt saavat jopa jonkinlaisen selityksen.

Mittaohjelmien käyttö lisääntyy kovaa vauhtia ja nykyisin saa edullisesti jo ihan käyttökelpoisen mittajärjestelmän aikaiseksi. Mittamikrofoni, 2-kanavainen usb-mikrofonietuaste ja itse softa lähtee yhteensä reilulla parillasadalla. Tuhannella eurolla saa jo juhlavan järjestelmän. Näistä hinnoista puuttuu vielä tietokone, mutta sellainen jo aika usealla on, joten jätin sen hinnan laskuista.

Kaksikanavaisella äänimittausjärjestelmällä voidaan mitata suoraan sähköistä signaalia tai mikrofonin välityksellä kaiutinta.

Olen niin tuhottoman monta kertaa kertonut joko itseeni tai lähipiiriini kohdistuneista katastrofeista, että olen jo alkanut epäillä tuhoalttiuden olevan jotakin ylimaallisempaa. Pikkuisen kyselykierroksen jälkeen ynnäsin kumminkin ns. normiporukan toheltavan tismalleen samalla tavalla. Mittakaava vain on “hieman” toisenlainen – kuin vertaisi pipettiä ämpäriin.

Symmetrointi sekä impedanssien ja tasojen sovitus on Radialin erikoisalaa, ja se tuntuukin keksivän yhä uusia muotoja asialle. Stage Bug -DI-boksit ovat pieniä, tukeviin metallikuoriin koteloituja yhden toimen apuvälineitä, jotka on nimikoitu suoraan eri käyttötarkoituksiin.

Rakas päiväkirja. Jouduin nostalgian valtaan!

Kylläpä nykyään on helppoa tuo keikkailu, tuumasin tässä taannoin. On tietokoneet, pleikkarit, kännykät, digitaalinauhurit ja sitä ja tätä. Bussien ja junienkin aikataulut selviävät tavallisella kännykällä ihan tuosta vaan, sen kummemmin edes asiaa miettimättä. Ja jos lähtee omalla autolla metsän siimekseen, on olemassa kaikenlaisia kikottimia, joilla pystyy paikantamaan huoltoasemat, ravintolat, terveys- ja arvauskeskukset – ja itsensä.

Pauli Halme tarjoaa esikoislevyllään Suomen oloissa harvinaisen kypsää country-kitarointia. Pääosaa näyttelee Fender Telecaster, ja voi sanoa, että nyt ollaan parhaassa A-luokassa niin soiton kuin soundinkin suhteen. Sähkökitaran ohella Halme soittaa akustista ja pedal steel- kitaraa sekä laulaa. Hän on myös kirjoittanut kaikki kappaleet.

Impedanssi (Z) tarkoittaa vaihtovirtavastusta ja sen yksikkö on ohmi (Ω). Muusikon arkeen tämä teoreettinen käsite tunkeutuu esimerkiksi silloin, kun kaiutin kytketään vahvistimeen. Tällöin kaiuttimen impedanssi muodostaa kuorman, jota vasten vahvistin työskentelee. Sen vuoksi kaiuttimen nimellisimpedanssin eli sen muodostaman kuorman pitää olla vahvistimen kaiutinlähtöön sopiva, jotta laitteisto toimii kunnolla ja pysyy ehjänä.

Signaalireitityksiin ja bufferointiin erikoistunut Lehle kehitti Sunday Driver SW -etuvahvistimen johdannaisena Julianin, parametrisella keskialueen säädöllä varustetun treble boosterin ja bufferointivahvistimen yhdistelmän.

Kitaravahvistinmallinnuksen edelläkävijä Line6 pakkasi kahden räkkiyksikön raameihin yli 100 erilaista virtuaalipedaalia ja muuta efektiä.