Epätavallinen on kiinnostavaa. Etenkin, kun se toimii.
Näiden mikrofonien rungot on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Se ei ole yleisin tähän tarkoitukseen käytettävä materiaali, mutta eipä ole muotoilukaan aivan tusinasorttia.
Kolmikon pinnat on harjattu kiiltäviksi ja valittu tyyli sopii erinomaisesti tällaisille mystistä laboratoriotyökalua muistuttaville esineille.
Painoa on materiaali huomioiden yllättävän vähän. Bassorummulle suunniteltu DM6 on kolmikon kookkain ja 580 grammallaan myös painavin. Tällä lukemalla se asettuu markkinoiden raskaampaan sarjaan. Esimerkiksi Audix D6 ja Sennheiser MD421 Kompakt jäävät alle puoleen tuosta, mutta toisaalta Shure Beta 52 on hitusen painavampi ja EV:n RE-20 reilusti vielä raskaampi.
Earthworksin DM6:n kiinnitys mikrofonitelineeseen on kuitenkin erittäin jämäkkä ja kameratelineiden pallopäätä muistuttava kuulanivel mahdollistaa suuntauksen hyvin vapaasti. Tiukkaus kookkaalla sormiruuvilla sujuu helposti ja mikrofoni pysyy luotettavasti paikoillaan. Normaali limppujalkakin pysyy tuollaisen esineen kanssa hyvässä tasapainossa, vaikka puomia joutuisi avaamaan rummun sisälle kurottamisen vuoksi vähän enemmänkin.
Muotoilusta huomioitakoon vielä se, että jos solistimikrofoneissa yleisesti käytettyjä grillejä muistuttavan ja kierteellä sijoillaan pysyvän metallisen suojaverkon ottaa pois, paljastuu DM6:n kapseliosa, joka on koteloitu saman tyyppiseen ohkaiseen putkeen kuin tomi- ja symbaalimikkienkin kapselit. Earthworksin omintakeinen linja lienee peruja yhtiön valmistamista mittamikrofoneista, ja kun käytäntö tuntuu toimivan myös näissä äänitys- ja PA-käyttöön tarkoiteuissa malleissa, niin mikäs jotta.
Grillin sisäpuolella DM6:ssa on kapselin suojana lisäksi laulumikeistäkin tuttu vaahtomuovikerros, ja sen sisäpuolella vielä erikseen hyvin hienojakoinen teräsverkko.
Nimellinen suuntakuvio on superhertta ja niin toistoalue kuin äänenpaineen kestokin rumpukäyttöön taatusti riittävä.
Tomit ja symbaalit
DM20 Gen II on rummun vanteeseen kiinnitettäväksi tarkoitettu virveli- ja tomimikrofoni, jonka runko-osan ja kapselin välissä on kymmensenttinen, verraten jäykkä joutsenkaula suuntausta varten. Adapterin leuka avataan ja suljetaan asiallisella sormiruuvilla ja pidike on konstruktiona kaikin puolin vankka.
Vanteen sisäpuolella leuka ottaa kiinni rummun kalvoon (kokeilussa Ludwigin normivanne), mutta kosketuskohta on niin reunassa ettei mikrofonin pidike tunnu vaikuttavan rummun kalvoon tai sointiin mitenkään.
Adapterissa on todella jäykästä, mutta silti riittävän joustavasta materiaalista valmistettu putkimainen hahlo, johon mikrofonin runko pujotetaan.
Tässä kohden käyttöohje tuli todella tarpeeseen, sillä mikrofoni pitää painaa hahloon juuri tietyssä asennossa ja huomattavaa voimaa käyttäen. Jollei piirros olisi varta vasten kehottanut näin toimimaan, en ehkä olisi tohtinut. Earthworksilla on kyllä tunnistettu adapterin tiukkuudesta mahdollisesti aiheutuva käyttäjän arkailu, sillä asennusoperaatiosta on tehty malliksi jopa lyhyt video, jonka voi katsella firman sivustolla.
Sijoilleen painettuna runko istuu sitten todella tiukassa syleilyssä, eikä adapteriin aseteltua mikrofonia ole ollenkaan helppoa kiertää suuntausta justeerattaessa. Kyllä se silti onnistuu, kunhan ottaa lujan näppiotteen rungon kummastakin päästä samaan aikaan. Ja nimenomaan rungosta, ettei joutsenkaulaan kohdistu kiertoa.
Mikrofonin saa kyllä luiskautettua myös ulos samasta hahlosta, josta se pujotetaan kiinni, mutta tiukka on vastus niinkin päin. Asian onnellinen kääntöpuoli on tietysti se, että kerran oikeaan paikkaan ja asentoon asemoitu mikrofoni ei siitä itsekseen kyllä valahda tai ajelehdi yhtään mihinkään.
Erillisenä ulkoisena suojana DM20 Gen II:ssa on kapselin päälle pujotettava irtonainen vaahtomuovi, ja itse kapselia ympäröivä rakenne sen alla on aivan vastaava ohkoinen putki kuin bassarimikissäkin.
Symbaalimikrofoniksi suunniteltu SR25 Gen II on ulkoisesti kuin DM20 Gen II, jonka kapseliosa on liitetty suoraan runkoon ilman joutsenkaulaa. Tämä on kolmikon kevein ja siroin, eikä kerää ylimääräisiä katseita vaikka osuisi kuvatuotannossa kamerankin fokukseen.
Ulkoinen superlonhattu kuuluu tämänkin mikrofonin varusteluun ja haarukkamallinen telineadapteri puolestaan on joukon konventionaalisin.
Heti perillä
DM6 lukeutuu siihen joukkoon bassarimikkejä, joissa on vahvasti muokattu soundi valmiina.
Alle sadan hertsin alueelle piirtyy taajuusvasteen kuvaajassa reilu kumpu, keskialueella näkyy vastaavasti selvä notkelma. Kun preesens-alueelle tullaan reipasta ylämäkeä ja sen laella on vielä hyppyri, ovat kaikki soundin osaset niin sanotusti siinä: tuhti mäjäys, huminaton yläbasso tai ala-middle, ja se nuijan korostuneen selkeä läpsäys kalvoon.
Käytännössä nämä elementit kuuluvat soinnissa niin selvästi, että vasteen hahmon voisi uskottavasti piirustaa ruutupaperille ihan kuullun perusteella.
Huomionarvoista on ennen kaikkea se, että todella syvä basso on luonteeltaan samalla äärimmäisen kontrolloitu ja täsmällinen. Eikä nuijan kosketus kalvoon iske ikävällä tavalla päin kuulijaa, vaan kyseessä on miellyttävä äänen tarkkapiirteisyys ja selkeys.
Valmistaja leikittelee sanoilla todeten, että DM6 on järisyttävä mikrofoni (SeisMic). En nyt tuoliltani pudonnut, mutta kyllähän mikrofonissa on todella jytykäinen soundi.
Virvelin ja tomin mikitykseen tarkoitettu DM20 Gen II on omassa lajissaan aivan yhtä mutkaton tuttavuus. Sen välittämä ääni on erittäin fokusoitunut, eikä mukaan ui sen enempää vuotoääniä kuin millään tyypillisellä virveli- tai tomimikillä operoitaessa. Soundissa on napakkuutta ja täsmällisyyttä, mutta jälleen sellaista miellyttävää selkeyttä, jolla virvelimaton resonanssit kuulee yläkalvonkin puolelta, ja joka välittää diplomaattisen tyylikkäästi sutisoitonkin pieniä vivahteita.
Sukulaisuus edelliseen kuuluu SR25 Gen II:n soinnissa, vaikka alle sadan hertsin taajuusaluetta onkin vaimennettu ihan kohtuullisen reippaasti.
Silti overhead-käytössä myös tämän mikin kautta löytyy tarvittaessa tervettä ja täsmällistä matalaa perustaa setin sointiin. Symbaalit, joille mikrofoni on erityisesti pyhitetty, soivat heleästi ja miellyttävällä klangilla. Tikutukset komppisymbaalin selkään ja kilautukset kupuun välittyvät selkeän luontevina, aksenttipeltien iskut dynaamisina ja tarkkoina.
Genrekohtaiset erityisvaatimukset ovat aina oma lukunsa, mutta yleispätevästi rytmimusiikin eri alalajeja palvelevaa ja poppirokkijuurisouliin loistavasti istuvaan soundiin tässä kolmikossa olisi mallivalikoiman osalta kaikki tarvittava. Vain mikrofonien lukumäärä aiheuttaisi päänvaivaa. Budjettipuolella.
Earthworks DM6, DM20 Gen II & SR25 Gen II
Kondensaattorimikrofoneja rumpukäyttöön
DM6 bassorumpumikrofoni
• toistoalue 20 Hz – 20 kHz
• superhertta
• äänenpaineen kesto 157 dB SPL (piikki)
• itseiskohina 20 dB SPL (A)
• paino 180 g
• vaatii toimiakseen phantom-syötön, 48 V
• hinta 522 €
DM20 Gen II virveli / tomimikrofoni
• toistoalue 20 Hz – 20 kHz
• hertta
• äänenpaineen kesto 150 dB SPL (piikki)
• itseiskohina 20 dB SPL (A)
• paino 580 g
• vaatii toimiakseen phantom-syötön, 48 V
• hinta 464 €
SR25 Gen II hihat /symbaali
• toistoalue 20 Hz – 25 kHz
• superhertta
• äänenpaineen kesto 148 dB SPL (piikki)
• itseiskohina 20 dB SPL (A)
• paino 100 g
• vaatii toimiakseen phantom-syötön, 48 V
• hinta 755 €
Lisätiedot: Msonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
