Farmers Market – musiikkia norjalaiselta luomutorilta

|
Image

Monilla muusikoilla ja yhtyeillä sitä ns. ”omaa soundia” määrittää luontevasti se musiikkityyli, jonka parissa on kasvanut. Jotkut taas löytävät juttunsa kokoamalla tuon pohjan päälle vielä kaikenlaista muuta vaikutetta. 
Tällä jälkimmäisellä tavalla syntyi Farmers Market.
Tämä haastattelu on vuodelta 2010, jolloin yhtyen oli juuri vieraillut Jyväskylän Kesä -festivaalilla.

Norjalainen Farmers Market -kvintetti on ilmiö, joka ei ole suomalaisessa musiikkijournalismissa päivää paistatellut, vaikka sen viimekesäinen Suomen-vierailu ei ollut ensimmäinen laatuaan. Kotimaassaan bändi on yksi suosituimpia live-kokoonpanoja, ja esiintyy niin rock-, jazz-, kuin folk-festivaaleillakin.

Taannoin myös kotoinen YLE televisioi yhtyeen esiintymisen Norjan Radion Sinfoniaorkesterin kanssa. Kuuntelijoita riittää Norjan ulkopuolellakin, sillä Farmers Marketin kylvämä musiikillinen huumori ja soitannollinen osaaminen on pikkuhiljaa kasvanut satoa monenlaisissa kuuntelijoissa, esimerkiksi Faith No More -laulaja Mike Pattonissa.

Tapasin Farmers Marketin nokkamiehen, haitaristi-kitaristi Stian Carstensenin heinäkuussa jyväskyläläisessä hotellissa, kun bändi esiintyi Jyväskylän Kesä -festivaalilla. 

Yhtyeen etnosävyjä sisältävään ohjelmaprofiiliin yhtye sopikin hyvin, vaikka Farmers Marketia onkin hieman vaikea asettaa mihinkään valmiiseen karsinaan. Sen soittama ”maailmanmusiikki-jazz-rock-lounge-ja ties mikä” -yhdistelmä runsaalla huumorilla vahvistettuna on aika omanlaisensa juttu. Varsinkin bändin keikoillaan viljelemissä medley-numeroissa siirrytään hengästyttävällä vauhdilla musiikkityylistä toiseen, aina Abbasta teknon kautta bulgarialaiseen kansanmusiikkiin.

Trondheim-Bulgaria

Balkanilaisen musiikin vaihtojakoiset rytmit sekä melodiat lyövät Farmers Marketiin sen omimman leimansa. Bändin nettisivua selaillessani en kuitenkaan löytänyt varsinaista vastausta siihen, miksi yhtye on päätynyt soittamaan tällaista musiikkia. Pyysin siis selitystä Stian Carstenstenilta, jonka vastauksesta paljastui, että matka Balkanin musiikkiin onkin alkanut yllättäen omasta norjalaisesta perhepiiristä.

– Oma isoisäni oli aivan hulluna romanimusiikkiin, ja myös oma isäni piti siitä. Opiskelin haitarinsoittoa opettajan johdolla 9–13-vanhana, ja silloin myös soitimme jonkin verran venäläistä musaa, koska pidän sellaisesta ”melankolisesta” fiiliksestä. Tällainen (itäeurooppalainen) meininki on siis tavallaan aina jollain tapaa kulkenut alitajunnassani, Stian kertoo lähtökohdistaan.

Farmers Marketin jäsenet, Carstensenin ohella Nils-Olac Johansen (kitara, laulu), Jarle Vespestad (rummut), Finn Guttormsen (basso) sekä alkuperäinen saksofonisti Håvard Lund tapasivat 1990-luvun alussa Trondheimin konservatorion jazz-osastolla. Siellä alkoivat myös yhteiset kokeilut Balkan-materiaalin kanssa. Carstensenin pääsoitin oli teinivuosina muuttunut sähkökitaraksi, mutta uusien bändikavereiden yllyttämänä hän tarttui jälleen tosissaan haitariin.

– Konservatoriolla löysin partituureja bulgarialaisesta kansanmusiikista, joissa tahtilaji oli 11/16. Yritimme sitten soittaa sitä, ja siinä treenaamisessa menikin todella kauan. Siitä se sitten alkoi matkamme näihin ”omituisiin” rytmeihin. Se alkoi todella kiinnostaa, koska silloin ei oikein kukaan muu Norjassa tehnyt sellaista, Carstensen muistelee.

– Saimme myös konservatoriolta apurahan, jolla minä ja saksofonistimme pystyimme matkustamaan Bulgariaan.
Se oli aikaa, jolloin itäblokki oli juuri luhistunut, ja meillä oli mukana soittimet sekä nauhuri. Tunsimme sieltä aino-
astaan tytön, joka lauloi bulgarialaisessa Le Mystere des Voix Bulgares -kuorossa. Hän tutustutti meitä muusikoihin,
ja sitä kautta pääsimme esimerkiksi häihin kuuntelemaan musiikkia.

Sen jälkeen Stianista tulikin oikea ”Bulgaria-hullu”, joka vierailee maassa tiuhaan.

– Rakastuin siihen musiikkiin. Pidin musiikin rytmeistä sekä runsaasta improvisaatiosta. Heillä oli siellä perinnesoittimien ohella rumpusetit ja basso, siis moderneja instrumentteja, joille he kopioivat kansanmusiikin juttuja. Ja tietenkin ne haitaristit olivat aivan mahtavia. Nykyään käyn maassa vuosittain, ja minulla siellä paljon ystäviä.

Stian kertoo, että ensimmäinen hänen Norjasta löytämänsä bulgarialaisen musiikin levytys oli Ivo Papasovin albumi vuoden 1990 tienoilla. Kyseisen Papasovin yhtyeessä oli myös soittanut Farmers Marketin nykyinen saksofonisti Trifon Trifonov, joka korvasi vuonna 1995 bändin jättäneen Håvard Lundin. Stian Carstensenin mielestä korvaaja oli
välttämätöntä löytää juuri Bulgariasta.

– Tuo (balkanilainen) soittotyyli vaatii niin paljon perehtymistä ja tyylin tuntemusta, ettei meillä olisi mitenkään ollut aikaa odottaa, jotta joku olisi treenannut noita juttuja. Se kun vaatii soittajalta oikeastaan koko elinajan, Stian kokee.

Koesoittokaan ei ollut sitä tavallisinta laatua.

– Jammailimme puhelimessa tunnin verran, jonka jälkeen ilmoitin että paikka on hänen. Trifon on meidän lähteemme tuohon musiikkiin, sillä hän on soittanut sekä vanhalla tyylillä että Ivon kanssa modernilla bulgarilaisella otteella. Lisäksi hän työskenteli neuvostoaikaan sirkusmuusikkona eri puolilla Itä-Eurooppaa, ja kuunteli amerikka-
laista jazzia Voice of America´lta salaa iltaisin itse rakentamallaan radiolla; Coltranea, Parkeria sun muita. Sehän oli
silloin kiellettyä ja siksi vaarallistakin, Stian kertoo.

Vaikka Farmers Marketin äkkijyrkän eklektismin innoittajana voisi ajatella olleen esimerkiksi Frank Zappa, Stian paljastaa bändin innoittajaksi itse Zappaakin innostaneen takavuosien amerikkalaisen musiikkihumoristin Spike Jonesin. Jonesin musiikissahan virtuositeetti ja musiikillinen huumori kohtasivat hieman samaan tyyliin, mutta jo toisen maailmansodan tienoilla.

– Spike Jonesin lisäksi olimme innoissamme John Zornin Naked City -bändistä, jossa Mike Patton (Faith No
More) lauloi. Me kuuntelimme Naked Cityä omassa bussissamme, ja sattumoisin he kuuntelivat meidän musaamme omassa keikkabussissaan. Se kaikki oli aivan sattumaa. Viimeisimmän levymme on nyt sitten julkaissut Mike Pattonin levy-yhtiö. Lisäksi minulla on duo Pattonin kanssa nykyään, jolla keikkailemme jonkin verran. Hän valtava bulgarialaisen musiikin ystävä, ja tykkää yleensäkin monenlaisesta musiikista, Stian valaisee yhteyttä.

Hitaasti hyvää tulee

Balkanilaisen musiikin rytmiikka on outoa meille, joille kakkonen ja nelonen on taottu tajuntaan heti syntymästä lähtien. Stianin neuvo vaihtojakoisten tahtilajien (7/8, 9/8, 11/8 jne.) oppimisesta kiinnostuneille on lähinnä musiikin
tempon hidastaminen äänitteillä. Osa balkanilaisen musiikin luonteesta kun on hankalaa saada omaksuttua levyjen
kautta normaalissa tempossa.

– Meillä ei silloin 1990-luvun alussa ollut käytettävissä nykyisen kaltaisia softia. Nyt netistä voi ladata hyviä ohjelmia, joilla voi hidastaa juttuja. Esimerkiksi Amazing Slow Downer on yksi tuollainen softa, Stian muistuttaa.

Vaikka nuotinnoksetkin ovat olleet Farmers Marketin apuna, Stian on oppinut eritoten seuraamalla vierestä paikallisia muusikoita.

– Pelkästään nuoteista tällaisen musiikin opetteleminen on mahdotonta, koska siellä on paljon juttuja, joita on oikeastaan mahdotonta nuotintaa. Siinä mielessä juttujen hidastaminen auttaa. Itse kyllä olen oppinut valtavasti ihan kuuntelemalla tätä musiikkia paljon. Oli myös tärkeää nähdä paikan päällä miten muusikot soittavat juttunsa, koska tässä musiikissa on niin paljon esimerkiksi rytmiin vaikuttavia tärkeitä korukuvioita, joista ei yksinkertaisesti saa selvää normaalissa tempossa. Minun oli aikanaan siis pakko nähdä miten tietyt jutut soitetaan sekä kuulla ne hitaasti, samoin kuin oppia noita melodioita, sillä bulgarialaisessa musiikissa rytmiikka muodostuu juuri melodioista.

Kuinka kauan teillä nykyään kestää ohjelmiston harjoittelu vaikkapa kiertueelle?

– No, yleensä me treenaamme lähinnä soundchekeissä, eli minä kirjoitan uutta matskua, jota sitten lähetän muille
sähköpostilla. Mutta kaiken kaikkiaan olemme vain soittaneet paljon yhdessä.

– Tosin nykyään olemme jälleen alkaneet ihan harjoitellakin, koska kasaamme materiaalia uutta levyä varten ja
teemme sitä varten rytmisiä kokeiluja. Tämä uusi materiaali on hieman erilaista; tavallaan vaikeampaa kuin aikaisemmat juttumme, mutta samalla siinä on enemmän laid back- ja groove-meininkiä. Hieman Mahavisnu Orchestraan kallellaan, mutta funkympaa. Tällaista vaihtojakoista rytmiikkaa voi soittaa myös funk-otteella, ja siihen suuntaan olemme nyt menossa, Stian kuvailee tulevaa haastetta.

Neuvosto-surfia

Farmers Market tunnetaan erityisesti live-bändin maineestaan, ja yhtyeen ensimmäinen levykin oli konserttitaltiointi.
Kiinnostavaa onkin tietää, kuinka paljon se pyrkii studiolevyilläkin soittamaan live-pohjalta?

– Osittain äänitämme studiolivenä. Toisella levyllä suurin osa rumpu-basso-osuuksista soitettiin livenä, mutta parilla myöhemmällä olemme tehneet niin, että rummut on soitettu demojen päälle, minkä jälkeen on lopulliset biisit rakennettu sen jälkeen.

Stian Carstensenin soitinarsenaaliin kuuluu nykyään myös pedal steel- ja baritonikitara sekä sähkösitar. Niitä ei kuitenkaan Farmers Marketissa kohdella aivan perinteisellä tavalla.

– Esimerkiksi pedal steeliä voi soittaa ensin tavalliseen kitaravahvistimeen, joka sitten mikitetään Leslie-kaappiin. Sillä tavoin steel-kitarasta saa urkumaisen soinnin, jossa kuitenkin on havaji-glissando mukana. Ja E-bow´ta käyttämällä siitä voi tehdä Thereminin kaltaisen. Sama juttu pätee sähkösitariin: kokeilemme sitä erilaisiin vahvistimiin, preparoimme kieliä ja haemme näin soundeja, joihin ei niin usein törmää. Tärkeintä onkin lopulta saavuttaa kokonaisuuden tuntu, vaikka musiikin elementit olisivat kuinka erilaisia tahansa.

– Yritämme yhdistää kaikki rakkaat juttumme uuteen projektiimme, mutta kuitenkin niin, että homma kuullostaisi symbioosilta eikä vain salaatilta. Tykkäämme esimerkiksi countrysta ja bluegrassistakin, ja koitamme tuoda noitakin vaikutteita entistä enemmän juttuumme tulevalla levyllä, mutta jotenkin luontevalla tavalla, Stian Carstensen kertoo päämääristä.

Studion mahdollisuuksia siis käytetään, eikä viimeisimmän ”Surfin´ USSR”-levyn sessioissa juuri kukaan ollut studiossa samaan aikaan.

– Ei vain ollut aikaa. Suurelta osin teinkin levyn itse, soitin esimerkiksi paljon kitaraosuuksiakin. Aikaa siihen menikin kolmisen vuotta elämästäni. Vietin pelkästään rumpalin kanssa varmaan 30 päivää studiossa, sillä minulla selkeät ideat rytmipuolen suhteen. Viimeisen puolen vuoden aikana nukuin pari-kolme tuntia yössä, enkä sessioiden lopussa pystynyt edes kunnolla liikuttamaan oikeaa kättäni, se oli niin jumissa hiiren käytöstä ja soittamisesta. Olin toki hieman diktaattorimainenkin, se myönnettäköön. Mutta toisaalta kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen, ja levy on myynytkin hyvin, Stian kuvailee urakkaansa.

Teitkö paljon editointiakin noissa sessioissa?

– Kyllä sitä jonkin verran tuli tehtyä, koska studioon mennessä minulla oli valmiit ideat lähinnä rumpuosuuksista. Sen jälkeen paljon tavaraa esimerkiksi editoitiin pois. Mutta useimmat levyllä kuultavista sooloista ovat kyllä improvisoituja.

Onko ”Surfin´ USSR” ihan oikeasti teema-albumi, vai onko ”teema” siinä vain vitsi?

– On se tavallaan sitä ihan oikeasti. Meillä oli yksi kappale, mihin halusin surf-tyylisen rumpukompin, mutta kuitenkin itämaisella groovella maustettuna. Ja lopulta kaikkien kappaleiden nimet leikittelivät vanhalla ”itä-länsi”-asettelulla. Itse musiikissahan tavallaan toistuu tuo sama kuvio, koska meillä on vaikutteita molemmilta suunnilta. Siellä on esimerkiksi kappale ”Tractor Tracks Across The Tundra” sen sijaan, että nimi olisi ”Wagon Tracks Across The Prairie”. Albumin idea oli siis ikään kuin sekoittaa amerikkalainen cowboy-teema Neuvosto-ajan propagandaan.
Oliko teema mitenkään vaikeampi toteuttaa instrumentaalimusiikin keinoilla?

– Siellähän on muutama laulukappalekin, mutta eipä se ollut mitenkään erityisen hankalaa instrumentaalimusiikillakaan. Tietenkin myös surf-musiikki on paljolti instrumentaalia. Mehän soitamme kaikki lähinnä instrumentaalikamaa, joten se on juttumme, Stian muistuttaa lopuksi bändin vahvuudesta. 


Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2010. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, musiikkiin ja sen tekemiseen uppoutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. 

Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.