Albumi käynnistyy komeasti kitaran mestarina tunnetun Sabicasin sävellyksellä, levyn nimikappaleella. Se kertookin mikä on homman nimi: materiaali keskittyy aikakauteen 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin, jolloin flamencokitara ja klassinen espanjalainen kitaramusiikki olivat vielä verraten lähellä toisiaan – ja Sabicas jos kuka oli näiden kahden maailman välissä.
Sabicasilta kuullaan kolme sävellystä. Saman määrän saa Manuel de Falla, jonka sävellykset liikkuvat vahvasti espanjalaisessa klassisessa musiikissa. Francisco Tárregan Recuerdos de la Alhambra on paljon kuultu klassikko, jolla on itseoikeutettu paikkansa levyllä .
Klassisena kitaristina tunnettu Kumela on onnistunut mainiosti uimaan maailmaan, joka kuitenkin enemmän edustaa flamencokitaristina uraa tekevän Wideniuksen leipälajia. Kitaristien soitto on mutkatonta ja soundillisesti he sopivat mainiosti yhteen. Levyllä soi flamencon henki niin, että julkaisua voi aiheellisesti pitää flamencolevynä.
Toki se edustaa sitä flamencokäsitystä, minkä 1960-luvulla toivat maailmanmaineeseen Sabicasin lisäksi flamencotaiturit Paco Peña tai Niño Ricardo – jolta levylle on kelpuutettu yksi sävellys.
Levy onkin retrohenkisyydessään hieno kunnianosoitus vanhoille mestareille, mutta myös päivitetty muistutus kitaran juurista. Albumin hyvin toimitetut kansitekstit aina tyylikästä kansitaidetta myöten lisäävät ajattomuutta.
Levy onkin mainio hankinta kenelle tahansa kitaristin alulle katsauksena menneeseen. Itselleni se on toiminut best of -henkisyydessään varsin viihdyttävänä ja taiteellisesti korkeatasoisena kokonaisuutena, joka vie kertaheitolla mielen Andalusian tuoksuihin ja Jerezin kapeille kaduille. Pikku lasillinen Tio Pepen sherrya (eli jerezia) hanasta, kupillinen tuoreita oliiveja ja sikarin tuoksuihin… Sehän yksi musiikin hienoudesta on, viedä kuulija matkalle muihin maailmoihin.
Epäilemättä kokonaisuus on suunnattu myös kansainvälisille markkinoille ja uskoisin sillä olevankin kaikki mahdollisuudet löytää kuulijoita missä vain tämän kaltaista ajatonta kitaramusiikkia arvostetaan.
Petri Kumela & Joonas Widenius: Fantasía Andaluza (Alba 2016)
