Artikkelit

Yleinen käsitys tuntuu olevan, että nykymaailma on pirstaloitunut eikä yhtä yhtenäistä nuorisokulttuuriakaan enää ole. Ei musiikin valtagenreä eikä hallitsevaa muotia. Yleisöjen tavoittaminen on yhä työläämpää ja oikean kohderyhmän löytäminen hankalampaa kuin ennen.

Mikko Linnan kirjoittama artikkeli huilujen tekemisestä ja niiden käytöstä koulusoittimina julkaistiin Riffin numerossa 1/2012.
Jutussa mainitut nettilinkit tiedon lähteille ovat tässä:

Uutta Rolandin kitarasyntikkaa mainostetaan soitontunnistukseltaan nopeimmaksi ikinä ja triggaamista kehutaan luotettavimmaksi kitarasyntetisoinnin historiassa. Nämä teesit voivat pitää paikkansa, mutta joko nyt ollaan vaativalle muusikolle riittävällä tasolla?

Muusikko Kari Antila asuu ja työskentelee Belgiassa. Hän on myös Riffin vakituinen kolumnisti, joka omalla palstallaan kertoilee kansainvälisestä menosta kitaristin näkökulmasta.

Numerossa 7/2011 Karin haastateltavana on maineikas kitaristi Carl Verheyen Los Angelesista. Keskustelu musiikista ja soittamisen ydinasioista koskettaa luonnollisestikin myös soittokamoja, ovathan ne oleellinen osa sähkökitaran soundin muodostumista.

Kertoisitko vähän kitaroista ja keikkalaitteistostasi?

Gibsonin ensimmäinen lankkumallinen sähkökitara, vuonna 1952 ilmestynyt Les Paul Standard, oli ulkonäöltään tietoisesti melko lähellä firman perinteisiä orkesterikitaroita. Konservatiiviset muusikot hyväksyivät rungon klassisen pyöreän muodon helpommin kuin ruuvikaulaisen ja tasakantisen Fender Telecasterin. Les Paulin kaarevassa kannessa oli myös se lisäetu, että työn vaativuuden takia se oli huomattavasti hankalampaa kopioida.

Studio Pasilassa pyörivän Striking 12 -musikaalin soitinkattauksen erikoisuus on Mark Woodin kehittelemä harvinainen kuusikielinen Viper-sähköviulu, joka on efekteineen olennainen osa show’n esitysohjeistusta. Studio Pasilassa näyttelevän, laulavan ja soittavan Veera Railion käsissä instrumentti luo sovituksiin poikkeuksellisen äänimaiseman.

Kauan se kesti, langattoman sopan kypsyminen, monen kokin hämmentäessä. Mutta nyt on saatu päätöksiä aikaan, ja jollei sitä kenties voikkaan kutsua langattomien audiolaitteiden käyttäjien unelmien täyttymykseksi, niin ainakin pelikentän rajat ovat nyt selvillä.

Lapinjärven Kitarakartano on Suomen ensimmäinen, pysyvästi yleisölle avoinna oleva kitaranäyttely. Staffan Malmström, hankkeen primus motor, ei mielellään käytä näyttelystä kuitenkaan nimitystä museo, vaikka nykyisin siviilipalvelusmiesten koulutuskeskuksena palvelevan kartanon päärakennuksessa museoikäisiä soittimia runsaasti onkin.

Audiovisual 2011 -messuilla järjestetyn äänitetuotannon muutosta ruotivan paneelikeskustelun puheenjohtaja Janne Viksten muistuttaa ettei ole kauan aikaa siitä, kun tuotantotahti oli albumi viikossa: bändi äänitti arkipäivät, viikonloppuna miksattiin ja sunnuntai-iltana levy oli masterointia vaille.
– Ei sellaisia bändejä enää ole jotka osaisivat tai viitsisivät puurtaa viikon studiossa ja tehdä valmista jälkeä soittamalla. Nyt vain pannaan äkkiä jotain kamaa sinne kovalevylle tyyliin ”kyllä siitä saa tehtyä”, Finnvoxin Arto Tuunela kertoo asenneilmastosta.

Syyskauden alkajaisiksi avattua Helsingin musiikkitaloa on ehditty jo ylistää ja moittia, niin arkkitehtuurin kuin ohjelmapolitiikankin suhteen. Ylistäjät toteavat äärimmäisyyksissään, että vihdoinkin koko kulttuurikentän toive on toteutunut ja pulinat pois.

Menestynein kanadalainen metallibändi Annihilator on tavallisesta poikkeava kokoonpano, sillä monina aikoina sen ainoa jäsen ja näin ollen johtohahmo on ollut kitaristi Jeff Waters, joka on koonnut ympärilleen ryhmän aina levyttämistä tai kiertueita varten. Konsepti on kuitenkin osoittautunut toimivaksi jo 27 vuoden ajan ja tänä aikana Waters itse on tullut tunnetuksi tuhtien riffien ja täsmällisen plektrankäsittelyn taitajana.

Powerstrip-äänityskanava ja 2A3-taajuuskorjain eivät taatusti jää studiovierailta huomaamatta, mutta ulkonäön ohella myös niiden soundissa on kiistämätöntä omaa luonnetta jolla nousta massasta esiin.

Luulisi, että kitaristin pestissä The Scorpionsin riveissä on tekemistä tarpeeksi, mutta Matthias Jabs on hommannut itselleen toisenkin työpaikan: hän on kitarakauppias ja pyörittää omaa MJ Guitarsia Münchenissa.