Maineikkaan POG-tuoteperheen uusin jäsen lisää mausteita tuttuun reseptiin. Ja viisi ääntä soittoon.
Alkuperäisen POG:in julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo 20 vuotta. Näiden vuosien varrella pedaalista on nähty jos jonkinlaista variaatiota aina pikkuriikkisistä Nano-versioista HOG-sivujuonteeseen sekä tietenkin POG II:een. Nyt julkaistua uutukaista mainostetaan Electro-Harmonixin kaikkien aikojen kunnianhimoisimpana oktaavipedaalina.
Paperilla tähän on helppo uskoa, sillä POG III lyö pöytään varsin kattavat stereoäänimaailmat sekä runsain mitoin viriteltävää. Kunnianhimoinen on myös pedaalin hintapyyntö – mutta löytyykö sille katetta?
Paljon vanhaa, paljon uutta
Paketista kuoritussa tummanpunaisessa metallimöhkäleessä nököttää monenlaista säädintä. Pedaali on suhteellisen kookas – leveydeltään se vastaa noin kahta ja puolta tavallista Boss-pedaalia. Kaikki liitännät on kuitenkin sijoitettu pedaalin takalaitaan, mikä säästää tilaa sivuttaissuunnassa.
Pelkkien oktaaviefektien lisäksi POG III taipuu yllättäviinkin suuntiin. Ensinnäkin sitä voi käyttää ekspressiopedaalilla kontrolloitavana envelope-filtterinä, tai polyfonisena pitch shifterinä, jolla voi sukeltaa kaksi oktaavia alas, pyrähtää saman verran ylöspäin, ja heittää vielä kvintinkin päälle. Signaalin voi jakaa stereoksi, efektit ovat vapaasti panoroitavissa ja kaiken päälle tarjolla on vielä vireen hienovaraista väpätystä.
POG III:lla on toki monia yhteisiäkin piirteitä POG II:n kanssa. Kuivan signaalin päälle voi liittää samalla kertaa useita oktaaveja ja äänten syttymisaikaa voidaan hienosäätää halutuksi. Kolmosversiosta löytyy myös edeltäjänsä debytoima detune, joka on käytännössä kuin chorus ilman modulaatiota: lisätty sävel voidaan asettaa poikkeamaan alkuperäisen äänen vireestä muutamia senttejä, mikä tuo soundiin paksuutta ja eloa.
Intuitio riittää pitkälle
Vaikka manuaalin plaraaminen onkin suositeltavaa, kylmiltäänkin pääsee mainiosti vauhtiin, ja mitä todennäköisimmin myös päätyy nopeasti mielenkiintoisten soundien äärelle. Kymmenen valmista tehdasasetusta antavat hieman osviittaa POG III:n mahdollisuuksista, mutta jäävät raapaisuna auttamattoman pintapuolisiksi. Utelias virittelijä palkitaan, sillä parhaat soundit löytyvät lähes poikkeuksetta omilla säädöillä. Käyttäjän preseteille on tilaa varmasti riittävästi, kaikkiaan sadan paikan verran.
Presettejä, olivatpa ne sitten valmiita tai omia, voi selata ylös- ja alaspäin kahdella vasemmanpuoleisella jalkakytkimellä. Kotelon kansipinnasta suurimman alan vievät kuusi liukua, jotka mahdollistavat oktaavien keskinäisen balanssin säätämisen. Jokaisen liukurin yläpuolelta löytyy minipotikka efektin panoroimiseksi vasemmalle tai oikealle. Oktaavikerrannaisten +1 ja +2 alapuolella on vielä Focus-painike, jolla voi vaihdella kyseisten oktaavien kohdalla alkuperäisen POG-algoritmin ja Pitch Forkista tutun raaemman version välillä.
Oikeassa laidassa nököttävät kolme lisäslideriä päästävät attackin, filtterin leikkaustaajuuden ja detune-efektin syvyyden kimppuun. Kullekin löytyy myös oma Dry-painikkeensa, joka lisää efektin kattamaan myös kuivan signaalin.
Filtterin resonanssia voidaan säätää Q-potikalla – piikki terävöityy ja efekti voimistuu myötäpäivään rullattaessa. Envelope-säädin puolestaan määrittää pyyhkäisyn kulkusuunnan. Kun nupin kääntää iltapäivän puolelle, envelope jatkaa matkaansa ylöspäin Filter-sliderin kulloisestakin asennosta, kun taas ennen puoltapäivää suodin sukeltaa alaspäin.
Äänenvoimakkuudesta huolehtivat pedaalin vastakkaisella puolella nököttävät Input gain -slideri ja sen yläpuolinen Master volume -potikka. Näppäränä ratkaisuna kaikkien slidereiden ledit hehkuvat sitä kirkkaampana mitä lähemmäs maksimiasetuksia mennään. Kontrollit ovat myös mukavan jämäkät kautta linjan ja liuku on kitkatonta.
Näytön kautta
Loput parametrit on piilotettu Oled-näytön ja siihen yhdistetyn NavCoder-painikkeen taakse. Näyttö on ratkaisuna kaksipiippuinen: toisaalta se on melko pieni ja matalaresoluutioinen, mutta vastapainoksi fontit ovat suurikokoiset ja ruutu hyvin valaistu. NavCoder toimittaa samalla useita virkoja, sillä se toimii paitsi normaalina painikkeena myös d-padina, jota heiluttelemalla ja pyörittelemällä skrollaillaan näytössä viliseviä valikoita.
Painikkeen tuntuma on ihan ok ja ääriasennot löytyvät mukavan taktiilisen naksunnan säestämänä. Näin moneen toimintoon valjastettuna vaatimattoman kokoisen namiskan pinta-ala on juuri ja juuri riittävä, eikä se voisi olla enää tuosta yhtään pienempi. Tälläisenaan painikkeen operointi vaatii hieman sorminäppäryyttä, mutta ei muodostu vielä ongelmaksi.
Menut itsessään toimivat loogisesti eikä parametrien editoiminen ole hankalaa. Näytön syövereistä löytyy muun muassa mahdollisuus valita filtterin tyyppi (lowpass, bandpass ja highpass) sekä lyhentää tai pidentää äänten sammumisnopeutta määrittelevää decaytä.
Asetuksia voidaan muutella myös midin välityksellä, ja siihen on tarvittavat portit pedaalin takalaidassa. Laitteen voi myös liittää usb-piuhalla EHXport-sovellukseen, mutta kirjoitushetkellä tämä oli ladattavissa ainoastaan Windowsille. Mac-sovelluksen lupaillaan ilmestyvän vielä kevään 2025 aikana.
Runsaat liitännät tukevat monipuolisia toimintoja ja valikoimaan kuuluvat: monotulo kitaralle sekä mono/stereolähtö efektoidulle äänelle (muokkaamattoman signaalin saa jakoon tarvittaessa direct out -jakin kautta). Expressio- ja midi-liitännät ovat parametrien ohjailuun ja USB päivityksiin sekä applikaation käyttöön.
Ääni haltuun
Muita pedaalin päätypaneelista löytyviä liitäntöjä ovat tulojakki kitaralle, erilliset lähdöt signaalin jakamiseen vasemmalle ja oikealle, pelkän efektoimattoman signaalin säilyttävä Dry out sekä jakki expressio-pedaalille. Viimeksi mainittu osoittautuu varsin tervetulleeksi uudistukseksi, sillä POG III hyödyntää polkimen tarjoamia mahdollisuuksia todella kiitettävästi.
Expressiopedaalilla voidaan muun muassa skaalailla filtterin taajuuksia tai lisätä/häivyttää efektien voimakkuutta. Pedaalin avulla on myös (Focus-toiminto kytkettynä) mahdollista taivuttaa oktaaveja ylös tai alas Digitechin Whammyn tavoin. Toisin kuin Whammyllä, POG III:n efekti ei kuitenkaan vaikuta kuivaan signaaliin – ainoastaan oktaaveihin. Tämä harmillisesti karsii hieman sen monikäyttöisyyttä.
Muihin polkimella toteutettaviin temppuihin lukeutuvat muun muassa ristihäivytys kahden eri soundin välillä sekä äänen jäädytys poljin pohjaan painettaessa. Tällöin viimeisin kuultu nuotti tai sointu jää soimaan loputtomalla loopilla. Soiva ääni on myös mahdollista vaihtaa liu’uttelemalla pedaalin keskiasennon tienoilla (vaihdon nopeus hidastuu sitä mukaa mitä lähemmäs ala-asentoa mennään). Tähän päälle soittaja voi sujuvasti luritella mitä mieleen juolahtaa.
Ja luritellahan kelpaa. Pedaalin latenssi on lähes olematon ja seuraa mallikkaasti soiton perässä vauhdikkaammassakin menossa. Korkeimmissa nuoteissa kuivan signaalin ympärille saattaa joskus harvoin tarttua lievää rosoa, mutta mistään soittoa tai soundia häiritsevästä viasta ei voida puhua. Oktaavit on mahdollista annostella hyvinkin tarkasti erittäin hienovaraisista soundin elävöittäjistä aina koko signaalista yliotteen nappaaviksi vinkunoiksi ja/tai murinoiksi.
Aiemmista POG:eista tuttu efektien selkeys on edelleen vahvasti läsnä. Oktaavit soivat kirkkaina ja yleistä äänimaailmaa voisi kuvailla hifimäiseksi. Testissä päädyin muokkailemaan erityisesti efektien syttymisaikoja Attack-liukurilla, sillä urkusoundit ovat parhaita mitä POG:eista on tähän mennessä kuunaan irronnut. Myös 12-kielisen ja jopa 18-kielisen jäljittely luonnistuu tarpeeksi uskottavasti.
Detune on efektinä erinomainen soundin elävöittäjä, joka toimii erityisen hyvin säröillä soitettaessa. Reilummalla kädellä annosteltuna se pääsee oikeuksiinsa ennen kaikkea stereona – monona soundi livahtaa herkästi muhjuiseksi. Efektiä voidaan myös panoroida, ja kahdella vahvistimella operoidessa Spread-säädin mahdollistaa ”epävireen” annostelun molemmille puolille keskenään poikkeavilla viiveillä.
Perusteltu päivitys
Onko päivitys POG II:sta III:een sitten kuinka tarpeellinen? Vastaus riippunee ennen kaikkea siitä, kuinka paljon kaipaa viritysmahdollisuuksia, ja kuinka kummallisiin sfääreihin kohoavia äänimaailmoja on hakemassa. Hintaero POG III:n ja edeltäjänsä välillä on suhteellisen suuri, joten harkintaa ennen hankintaa kannattaa käyttää.
Jos kuitenkin halajaa vain yksinkertaisesti mahdollisimman kattavaa ja moitteettomasti hommansa hoitavaa oktaavigeneraattoria, ei tällä vikaan mene, sillä ennalta hehkutettu kunnianhimo näkyy ja kuuluu lopputuloksessa.
Electro-Harmonix POG III
Polyfoninen oktaavipedaali / harmonia-generaattori
• Viisi lisä-ääntä
• kaksi oktaavia alkuperäisen äänen alapuolelle
• yksi oktaavi alkuperäisen äänen alapuolelle
• kvintti alkuperäisen äänen yläpuolelle
• kaksi oktaavia alkuperäisen äänen yläpuolelle
• yksi oktaavi alkuperäisen äänen yläpuolelle
• jokaiselle lisä-äänelle oma voimakkuudensäätö & panorointi
• Attack-säädin lisä-äänten syttymisnopeudelle
• erillinen voimakuudensäätö ja panorointi alkuperäiselle äänelle
Alipäästösuodin:
• Filter-, Q-, ja Envelope-säädöt
Detune-efekti
• Depth- ja Spread-säätö
• bufferoitu ohituskytkentä (bypass)
• Virrantarve: 9 V 500 mA (virtalähde mukana)
• EHXport-yhteensopiva (Windows ja Mac (kesä 2025))
• mitat: 181 × 57 × 146 mm
• hintaluokka ≈ 650 €
Lisätiedot: Electro Harmonix
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
