Artikkelit

Maailmalla törmää toisinaan kiinnostaviin symbaalimerkkeihin joista ei Suomessa aina tiedetä juuri mitään. Amedia on yksi vähän tunnettu ja toistaiseksi pieni mutta kasvua tavoitteleva turkkilainen käsityöpaja. Nyt kun merkille ilmaantui kotimainen maahantuoja, Riffi päätti ottaa pelleistä mittaa.

Välillä eteen osuu laitteita, joiden tekniset suoritusarvot ja myyniargumentit lupaavat enemmän kuin niiden fyysinen koko antaisi aihetta otaksua. Tällä kertaa haastajaksi ilmaantui Dynacordin kompakti D-Lite-äänentoistosetti, jolla oli tarkoitus hoitaa rokkiklubin äänentoisto.

Kotimainen Mad Professor laajentaa pedaalivalikoimaansa kuudella uudella efektillä. Niiden teknisestä toteutuksesta vastaa ruotsalainen Björn Juhl, jonka olemassaolon monet kitaristit ovat rekisteröineet hänen suunnittelemistaan Mad Professor -vahvistimistaan.

Kun Korgin kaltainen kokenut viritysmittarien valmistaja päättää uudistaa mallistoaan, voi olla melko varma ettei kehitys jää vain kosmeettisiin seikkoihin. Niinpä uusi Pitchblack-pedaalisarja ohittaa tarkkuudellaan jopa firman oman tämänhetkisen räkkiviritin-malliston.

Kitaristeja on yleisesti pidetty uutta teknologiaa karsastavina heppuina, jotka mieluiten kytkevät soittimensa yksinkertaisen pedaalin kautta suoraan vahvistimeen siinä missä tyypillinen kosketinvelho on jo vuosia sitten tottunut luovimaan esimerkiksi midin, lap topin ja lukuisten ohjelmoitavien aparaattien parissa.

Logic Platinum 5.2 on mitä tuhdein audiosekvensseripaketti, jonka käänteentekevä päivitys tarjoaa odotettuja uudistuksia ja hälventää Apple-kaupan nostamia epäluuloja Emagicin tulevaisuuden suhteen. Miksausosasto on perusteellisesti uusittu, ja sekvensserin kätköissä lymyää uusien laadukkaiden plugien ohessa peräti kymmenen virtuaali-instrumenttia.

Martin Berka
Jarmo Hynninen
Harri Hölttä
Mikko Joenpolvi
Raimo Jokela
Harri Louhensuo
Tapio Peltonen
Matti Rinne
Tommi Saarela
Reima Saarinen
Ari Sievälä
Antti Sorasalo
Antti Suonio
Timo Östman

Burns-kitaroiden kultakausi oli 1960-luvulla, mutta kiinnostus niihin ei ole myöhemminkään ehtynyt. Nykyisin Burnsin nimellä valmistetaan Englannissa varsin hinnakkaita soittimia, joilla on kapea, mutta vankka asema etenkin rautalankakitaristien keskuudessa. Sittemmin Burns-mallistosta on monen muun soitinmerkin tavoin tuotu markkinoille edullisempi, Koreassa veistettävä soitinsarja, josta poimimme maistiaisia. Kas tässä, olkaa hyvät!

Turbosoundin TQ-sarjan PA-kaapit on suunniteltu niin liikuteltavien systeemien kuin kiinteidenkin asennusten tarpeita silmällä pitäen. Mallisto koostuu sekä prosessoriohjatuista passiivisista eli erillisillä päätevahvistimilla ajettavista malleista että niiden aktiivisista, omilla vahvistimillaan varustetuista vastineista.

Fender ei uuden Cyber Twininsä yhteydessä halua käyttää mallinnusnimitystä, vaan vapaasti suomennettu iskulause on: Luo, äläkä jäljittele! Niinpä Cyber Twinissä onkin valmistajan mukaan yhdistetty analoginen ja digitaalinen tekniikka täysin uudella tavalla. Tulokseksi on saatu vahvistin, jonka pitäisi todella muuntua kytkentää myöten esikuvakseen eikä vain jäljitellä sointia matemaattisesti. Uudella tekniikalla on nimensäkin, Cybernetic Amp Design eli C.A.D.

Testipenkkiimme saapui näyte naapurimaamme osaamisesta äänisynteesin saralla. Näitä näytteitä on kuultu ihan kelpo menestyksellä ennenkin, mistä syystä odotukset olivat korkealla jo pakkauslaatikkoa avatessa. Paketista paljastui Clavia Nord Lead 3, punakuorinen ja neljän oktaavin mittainen syntikka, jonka kansilevy on täynnä vilkkuvilla valoilla varustettuja nappuloita ja potikoita. Keinot on monet, sanoi mummo kun verhokäyrällä filsua moduloi...

Bassoihin erikoistunut soitinrakentaja Greg Curbow ei ole koskaan kainostellut valtavirrasta poikkeavien materiaalien käyttöä. Eksoottiset puut ja Rockwoodiksi nimetty eräänlainen erikoisvaneri ovat näyttävästi esillä käsityönä veistettävissä Curbown huippumalleissa (Riffi 3/96). Nyt Cortin toimesta valmistettavissa ja edullisemmissa kansanmalleissa käytetään sitten erilaisia ihmisen luomia keinoaineita.

Lehdessämme oli hiljattain arvio Koch Classictone 4x10 kitaravahvistimesta (Riffi 6/03). Tuo vahvistin teki vaikutuksen soundeillaan ja Koch jäi erittäin myönteisenä tuttavuutena mieleeni. Nyt tarjoutui testattavaksi lisää Hollannin herkkua, tällä kuitenkin kertaa huomattavasti pienemmässä paketissa...

Äänityskäyttöön soveltuvien ulkoisten äänikorttien markkinat saivat tuulta purjeisiin USB-liitäntäisten rasioiden myötä (testattu Riffin numerossa 4/2002). Näissä USB:n ykkösversion kaistanleveys asetti pullonkaulan siirrettävän audion määrään sekä laatuun, ja kanavamäärä jäikin yleensä yhteen stereoon edestakaisin.

Takamine on tunnettu erinomaisista akustisista kitaroistaan, ennenkaikkea siitä, että niissä on oivalliset pietsomikrofonit ja mainiot etuvahvistimet. Nyt kitaramerkki haluaa mainetta ja menestystä myös täys’akustisten soitinten kohdalla.