Greenhouse Effects – huolella harkittuja pedaaleja

|
Image

Israelilaisen Roy Zichrin suunnittelemat Greenhouse Effectsin pedaalit ovat olleet markkinoilla jo hyvän aikaa, mutta nyt niitä saa sitten Suomestakin. 
Zichrillä on ollut tapana käyttää käsintehdyissä pedaaleissaan perustana hyviksi tunnettuja konsepteja joihin hän lisää sitten jotain omaa ekstraansa.


Kokeiluun saatiin kolmikko valmistajan tuoreemmasta tuotannosta, pienikokoisemmat Sonic Orb -phaser ja Goldrive Mk III -overdrive, sekä hiukan kookkaampi tuplasäröttäjä Double Edged.

Laitteet toimitetaan pahvilaatikoissa, joissa pienet pedaalit ovat kivoissa, mutta varmaan nopeasti hukkuvissa tai muuhun käyttöön ajautuvissa kangaspusseissa. Ohjelehtisiä ei laatikoissa ole. Lukisikohan niitä edes kukaan?

Pedaalit toimivat 9 V jännitteellä. Paristoja ei näissä voi käyttää, mutta eiköhän nykyään jokaiselta pedaaleja käyttävältä löydy virtalähde johtoineen muutenkin. Virtalähteen liitin muuten on taas kerran näissä kaikissa polkimissa suojaamaton tai upottamaton.

Kotelon päätyyn sijoitettujen jakkien viereen ei ole merkitty, kumpi liitin on sisään ja kumpi ulos. Valmistaja toki noudattaa kaikissa samanlaista järjestelytapaa, mutta suurta vaivaa ei merkintöjen lisääminen aiheuttaisi. Niin tai näin, tällainen liitäntöjen sijoittelu mahdollistaa pedaalien asettamisen tiiviisti vierekkäin laudassa.

Kaikkien pedaalien säätimet ovat pienehköjä, tasaisen pehmeästi pyöriviä ja tukevasti kiinnitettyjä. Säätimien asennon näkee kohtalaisen matkan päähän, sen sijaan niiden viereen kirjoitettua tekstiä ei. Merkkivalot ovat pienet, mutta riittävän kirkkaat.

Pedaalien metallikotelot ovat tukevan tuntuiset. Pohja tarjoaa sileää ja liukuvaa maalipintaa – kumitassujen tai tarranauhan lisääminen on jätetty omistajan tehtäväksi.

Image

Pehmeä moduloija, Sonic Orb

Greenhouse Effectsin aikaisemmin julkistama chorus Stonefish jo tarjoili säätövaraa enemmän kuin käyttäjä osaa toivoa ja sama ajattelu jatkuu Sonic Orbin phaserin toteutuksessa: modulaatiosykliä voidaan säätää erittäin hitaasta laahauksesta aina räpsyvän nopeaksi sykkeeksi. Nopeuden säätöön lisävaihteen tuo säätimien keskelle sijoitettu fast/slow-minikytkin.

Hidas ja keskinopea tuovat soittoon mukaan miellyttävästi vellovaa aaltoilua ja muotoaan muuuttavan tilan tuntua, aivan ääripäässä saadaan jo prosessoitu, epäkitaramaiselta kuulostava lopputulos.

Pedaalin erikoisuus on Q-säädin, joka muualtakin audiomaailmasta tunnetaan taajuusvasteeseen tuotettavan korostuksen tai vaimennuksen kaistanleveyden tunnuslukuna. Tässä efektissä Q:n vaikutus ei ole kitaralla suuri, mutta se on hyödyllinen ominaisuus saman pedaalin käyttämiseksi muiden soittimien kanssa

Kasarityyliset ronskit phaserin annostukset eivät ole kovin muodikkaita nyt – kyllä Sonic Orb sellaisiinkin pystyy – mutta sen sijaan kevyt pyörteily puhtaaseen signaaliin, kuulaat sointu-arpeg-giot, funkykomppaus ja fuusiotyyppinen sooloilu saavat kaikki oivan lisän tämän pedaalin annista.

 

Image

Hallittu rokkikone Goldrive MK III

Ennen käyttöönottoa luulin, että Goldrive MK III:n polkukytkin on rikki, sillä se ei naksahda painaessa. Selvisi kuitenkin, että kytkimeen on rakennettu standby-toiminto, joka kyllä ottaa polkaisun vastaan ja varsinainen kytkeminen tapahtuu vasta irti päästettäessä. Tälle ominaisuudelle lienee käyttöä tilanteissa, joissa nopeasti pitää vaihdella pedaalin tilan välillä. Pieni totuttelu tämän seikan muistamiseen tarvitaan.

Goldrivea ei selvästikään ole suunniteltu lajityyppinsä ärhäkkäimmäksi edustajaksi, sillä sen driven uskaltaa avata täysillekin eikä itse pedaalin oma soundi puhtaaseen vahvistimeen ajettuna ole vielä kaiken haltuun ottava. Dynamiikka toki lisääntyy runsaasti ja silti plektratyöskentelyä keventämällä voidaan pysytellä puhtoisen soinnin puolella. Vahvemmat plektran iskut vievät vahvistimen muhevan kompression kynnykselle ja kesyttämällä yliohjauksen määrää saadaan harmonisesti rikas kevytroso.

Arvoituksellisesti nimetty säädin Gold osoittautuu ylätaajuuksien tehostimeksi. Se ei ole vaikutukseltaan jyrkkä ja sekin sallii koko vaihteluvälinsä käyttämisen.

Jos tähän yhteyteen pari historiallista soundivertausta sallitaan, yläpään tehostus tuo mieleen etenkin 70-luvun Thin Lizzyn kaksikon Gorham/Robertson ja Kissin Ace Frehleyn – joilla live-soundin luomisessa taustalla oli jämäkkä torni vahvistimia.

Goldrivelle löytyy hetimiten käyttöä hard rockin ja rämäkän bluesin parissa, jossa soitetaan kokonaisia sointuja eikä yhden äänen riffejä tai voimasointuja. Puraisua löytyy vallan mainiosti ilman tärykalvojen kiusaamista. Kaikilla asetuksilla tulee hyviä soundeja.

 

Image

 

Double Edge – metallia kahdella kanavalla

Double Edge onkin tarvittaessa rankempi juttu. Sen suunnittelussa on ollut mukana norjalainen metallikitaristi Carl August Tidemann, jonka neoklassiset/progressiiviset bändit eivät kuitenkaan edusta jyrkintä norjalaista antia.

Tidemannin tarpeena on ollut kaksikanavainen, simppeli gain-pedaali, josta löytyisi asteet erikseen kahdelle eritasoiselle särötykselle – esimerkiksi vaihtoon kompin ja soolon välille saman vahvistimen kanavan läpi.

Pedaalin ylänurkkiin on sijoitettu molempiin kanaviin yhteisesti vaikuttavat volyymi- ja sävypotentiometrit, ja niiden alle omille laidoilleen erilliset gainit kumpaisellekin. Yllättävästi kanava 2 on vasemmalla laidalla ja sen gain-säätimen alle on sijoitettu molemmat kanavavalintaa osoittavat merkkivalot melko lähekkäin. Valot ovat kylläkin hiukan eriväriset, mutta visuaalisesti havainnollisimman asettelun palkintoa tämä rasia ei pokkaa säätimien tai merkkiledien osalta.

Tämän pedaalin perusteellinen testaus vaatisi paksuilla kielillä varustetun kitaran ehkä vielä jonkin verran alas viritettynä. Normivireessäkin käyttötarkoitus tulee silti selväksi: gainia on erittäin paljon ja se alkaa purra säätimen kevyelläkin avauksella. Tidemannin spekseihin ei kuitenkaan kuulu äärimmäinen mättömetalli, joten soundi pysyy aisoissa muuttumatta raa’aksi pauhuksi.

Kanavien soundit ovat keskenään selvästi erilaiset. Kakkoskanava tarjoaa enemmän volyymiä, keski/ylätaajuuspainotteisuutta ja sustainia ja täyttää näin ollen alkuperäisen tarkoituksen erityisesti sooloilun erottuvuuden tukijana. Ykköskanavan puraisu taas toimii matalissa riffeissä.

Pistää miettimään, olisiko ollut mahdollista kytkeä kanavat peräkkäin ja millainen soundi siitä olisi seurannut?

 

Greenhouse Effects tekee käyttötavaraa

Käsintehdyiltä pedaaleilta on lupa odottaa kestävää laatua, luotettavaa toimivuutta, hyviä soundeja ja ehkäpä jotain ekstraa markkinoiden perustarjontaan verrattuna.

Greenhouse Effects pystyykin täyttämään tällaiset odotukset. Pedaalit toimivat hienosti ja kuulostavat hyviltä. Sonic Orb -phaserissa säätövaraa on runsain mitoin, melkein liikaakin perustarpeisiin, Goldrive ja Double Edged puolestaan eivät pyri ääriasennoissakaan menemään ohi käyttökelpoisuuden.

Säröpedaalit monipuolistavat vahvistimen käyttömahdollisuuksia kuulostaen itsessäänkin jo yliohjautuvalta putkistolta ja lisäksi helpottavat hallitusti tavoiteltua vahvistimen leikkautumista ja kompressointia. 

Oiva ratkaisu valmistajalta on sävysäätimien vaikutuksen melko rajallinen kapeus. Pedaalistahan ei kuitenkaan aseteltaisi kokonaistonea. Tällaisenaan voi harkita pedaalin tonesäätimen asettamista mihin kohtaan tahansa äärilaitoja myöten.

Kerrankin kasvihuoneilmiö, jota ei tarvitse kaikin tavoin vastustaa.

 

Greenhouse Effects

Käsintehtyjä efektipedaaleita

Sonic Orb -phaser

• rate- depth, volume ja Q-säätimet
• hinta: 179 euroa

 

Goldrive Mk III -overdrive


• drive-, volume- ja gold-säätimet
• hinta: 179 euroa

 

Double Edged -särö

• kaksi kanavaa
• yhteiset volume- ja tone-säädöt
• molemmilla kanavilla oma gain-säätö
• hinta: 199 euroa

Lisätiedot: Uraltone
 

Greenhouse Retro Sky -phaserin testin voit lukea tämän linkin kautta.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tuote on edelleen ajankohtainen ja tekniset sen ominaisuudet vastaavat testattua laitetta.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.