Gibsonin entisten työntekijöiden pystyttämä Heritage valmistaa kitaroita vanhoilla resepteillä ja tarunhohtoisella tehtaalla.
Voiko tuloksena syntyä muuta kuin priimaa?
Heritage Guitars jatkaa Michiganissa sijaitsevan Kalamazoon pitkiä kitaranrakennusperinteitä. Yhtiön perusti vuonna 1985 kolme Gibsonin entistä työntekijää kitarajätin siirrettyä tehtaansa reilun 700 kilometrin päähän Nashvilleen.
Heritage käyttää osaa Gibsonin vanhoista tehdastiloista ja panostaa soittimissaan massatuotannon sijaan käsityöhön. Heritage voidaankin laskea butiikkivalmistajiin, jonka valikoimista löytyy sekä puoliakustisia että kiinteärunkoisia sähkökitaroita. Soittimien esikuvina toimivat Gibsonin ikoniset mallit, mutta reilusti pienemmillä tuotantomäärillä.
Pintakäsittely on sekin perinteiseen tyyliin istuen nitroselluloosalakka.
Tuhti pakkaus
Testimalleista kalliimpi, pääller 5 000 euroa kustantava Standard collection -sarjan H-575 esittelee Heritagen osaamista puoliakustisten sähkökitaroiden parissa. Sen lähin vastakappale Gibsonin mallistossa on ES-175, mutta kyse ei ole suorasta kopiosta.
Kaulan speksit ovat kuitenkin tutut: kielten soiva pituus on 24.75"/628,65 mm ja otelaudan kaarevuus 12 tuumaa. Kaula on mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Hinnan perusteet pilkistävät yksityiskohdissa, kuten ruusupuun tumman punaisena hehkuvissa syissä ja erittäin tarkassa nauhatyössä. Vastapainona otelautaupotukset ovat akryyliä, eikä kaulassa ole lainkaan reunalistoja.
Jescarin valmistamia nauhoja on 20 kappaletta ja kokoluokaltaan ne ovat medium/jumbo. Soittotuntuma on sanalla sanoen matala. Kaula on paksu ja harteikas, lähes kuin klassisen akustisen kaula.
Vaikka kitara onkin pohjimmiltaan suunnattu jazz-luritteluun, eikä varsinaisesti niskan takana revittelyyn ja puolentoista sävelaskelten venyttelyyn, kumpikin toki haluttaessa soittimella luonnistuu.
Tuonnempana äänimaailmaan tarkemmin tutustuessa kerron lisää kitaran soveltuvuudesta erityisesti blues- ja rock’n’roll-tarkoitusperiin.
Soittimen runko on pienempiin ja ergonomisiin instrumentteihin tottuneelle pienoinen kulttuurishokki. Kitarassa on kokoa paitsi pituuden ja leveyden osalta, myös syvyyssuunnassa. Minkäänlaisia viisteitä ei ole, joten soitin ei niinkään mukaudu soittajan vartaloon, vaan pikemminkin toisinpäin. H-575 on kuitenkin onton koppansa ansiosta erittäin kevyt ja löytää paikkansa sylissä yllättävänkin nopeasti.
Kitaran päällikansi on liimattu yhteen kahdesta näyttävästä loimuvaahterapalasta. Samaa lajiketta on käytetty myös kitaran kyljissä ja kaarevassa takakannessa. Tumma smokeburst -väritys nostaa puun syyt oikeuksiinsa ja väritys liukuu kauniisti vaaleanruskeasta lähes kokomustaan.
F-aukot on viimeistelty tarkasti ja koko soittimen olemus viestii, että käsissä on hartaudella luotu artesaanituote. Maalipinnasta tai nitrolakasta ei löydy sanomista vaikka kuinka syynäisi.
Tallan peräkappale on trapetsityylinen ja kielet kulkevat siitä ruusupuisen kielisillan yli. Tallan korkeus säädetään Tone-O-Matic-talloista tutuilla rullilla. Tähän ei testin aikana ollut tarvetta, sillä säädöt olivat testikappaleessa presiis kohdillaan suoraan paketista vedettynä.
Jatsia ja rokkia
Tähän väliin on syytä huomauttaa, että joissain tietolähteissä plektrasuojan mainitaan olevan eebenpuuta, mutta kyseessä lienee käännöskukkanen. Ebony-sanalla viitattaneen tässä tapauksessa pikemminkin suojan pikimustaan väriin. Materiaaliltaan se on kolmekerroksista muovia.
Elektroniikka on kuitenkin koottu varmuudella laatuosista: potikat ovat CTS:sää, mikkivalitsin Switchcraftia ja kondensaattorit Vishayn tuotantoa. Piuha yhdistetään kitaraan optimaalisen signaalikulun takaajaksi mainostetun Pure tone -jakin kautta. Sama luottonimiin vannomisen teema jatkuu myös mikrofoneissa, sillä kitara on varustettu Seymour Duncanin maineikkaalla Seth Lover -setillä.
Ilman sähköä kitara soi miltei kuin akustinen kitara: voimakkaasti ja kuulaasti. Plektran iskut resonoivat rungossa ja kaulan välityksellä ne tuntee jopa otekädessä. Sähköinen soundi noudattelee samaa kaavaa, mutta reunoiltaan pyöreämpänä – jazz-soinnut ja liidit irtoavat kuin luonnostaan.
Soundeja voidaan hienosäätää kummankin mikin itsenäisillä tone- ja volume-potikoilla. Erityisesti tone on hyvin hienovarainen keski- ja ylätaajuuksien suhteen aivan ääriasentojaan lukuun ottamatta. Hienovaraisuutta löytyy myös tavasta, jolla kitara reagoi tatsin muunteluun. Pienetkin eroavaisuudet plektran kosketuksessa tai sormen painalluksissa kuuluvat välittömästi kaiuttimesta.
Toisaalta mikit suorastaan kutsuvat jättämään liian hienostelun porstuaan ja iskemään vahvistimen ja kitaran väliin räyhäkän fuzz-purnukan. Gary Clark Jr. -tyylinen rytinäblues ja hieman miedommilla säröillä Appetite for Destruction -kompit kuulostavat juuri niiltä kuin pitääkin.
Samaan aikaan H-575 haastaa ammentamaan vielä vähän kauempaa Scotty Mooren ja rock’n’rollin alkulähteiltä, eikä tuokaan näkkäri voisi juuri tätä herkullisemmin narskua. Lyhyesti todettuna: fantastista.
Les Paul, suoraan sanottuna
Tuhat euroa serkkuaan edukkaampi H-150 edustaa Heritagen Custom Shop Core Collection -sarjaa, ja kumartaa H-575:ää suoremmin esikuvansa suuntaan. Mallihan on ilmetty Les Paul, mitä sitä turhaan kiertelemään tai kaartelemaan.
Mensuuri ja otelaudan kaarevuus ovat samat kuin testiparissaan, samoin ruusupuuotelauta, jonka syyt ovat tällä kertaa punertavan sijaan tumman ruskeita.
Materiaalit noudattelevat perinteistä kaavaa: kaula ja runko ovat mahonkia, jälkimmäinen valmistajan mukaan erityisen kevyttä sellaista. Paino on Les Paul -tyyppiselle kitaralle jotakuinkin ihanteellinen, ei mikään veneen ankkuri, mutta sylituntumaltaan jämäkkä.
Kansi on kaksipalainen plain top, jonka reunoilla on havaittavissa orastavaa loimua. Tobacco Sunburst -väritys ja vintage-kuultoa jäljittelevä nitrolakkaus ovat moitteettomat.
Jescarin 22 nauhaa ovat jälleen medium/jumbo-kokoluokkaa. Työnjälki on moitteetonta ja kitara soi juuri kuten toivoa sopii jokaiselta nauhaväliltä. Akryyliset trapezoid-otelautaupotukset näyttävät siisteiltä, eikä otelaudassa näy esimerkiksi työkalujen jälkiä tai reunalistoissa värivirheitä tai maaliroiskeita.
Tässä hintaluokassa tätä voisi toki pitää jo oletuksenakin. Perinteitä kunnioitetaan nauhojen päistä löytyvillä nibseillä ja c-profiilia noudattelevan kaulan 50-lukulaisella paksuudella.
Virittimet ovat Heritagen omaa mallia, kuten H-575:ssäkin. Yhteistä kitaroille on myös luusatula. Kummassakaan ei ole valittamista, sillä virittäminen sujuu ongelmitta, tarkasti ja vire pysyy hyvin jyvässä, myös sillä kuuluisalla g-kielellä.
Talla on Tune-O-Matic -mallia ja sähköistä löytyy jälleen tuttuja nimiä: CTS, Orange Drop ja Switchcraft. Kontrollit ovat Les Paul -standarin mukaisesti kaksi volumea ja kaksi tonea, ja rungon yläreunassa nököttää kolmiasentoinen mikkivalitsin.
Uskottavaa ulvontaa
Kitaran laulattamiseen on valikoitu Heritagen omat Custom Shop 225 Classic -mikit. Vintage-henkinen, tehoiltaan maltillinen parivaljakko saa kitaran kuulostamaan siltä, miltä hyvän Les Paulin kuuluukin, kuin steroidipumpatulta telecasterilta.
Soundi puree, murisee ja sustainia riittää. Paksummilta kieliltä irtoaa miellyttävää lohkeavuutta ja botnea, ylimmillä soundi leikkaa ja ulvoo lukemattomilta levytyksiltä tutulla tavalla.
Mielikuva vuosikertaluokan Les Paulin käskyttämisestä horjuu vain ja ainoastaan lapaan vilkaistaessa. Kyseessä onkin luultavasti Heritagen soittimien voimakkaimmin mielipiteitä jakava ominaisuus. Historian sivuilta tutun ”open bookin” sijaan Heritagen lapa on selvästi kapeampi ja terävämpi.
Kyseessä on puhtaasti maku- ja tottumiskysymys. Puoliakustisen kohdalla lavan muotoiluun ei juurikaan kiinnitä edes huomiota, mutta Les Paulin kohdalla jotenkin enemmän odottaa näkevänsä tutut kaaret kaulan päässä.
Perinnettä Heritagessa riittää kuitenkin yllin kyllin, ja toisaalta jollain ulkoisella piirteellähän merkin täytyy myös erottua omakseen.
Tone-potikoissa skaala on suhteellisen kapea, sillä ensimmäinen neljännes, ellei jopa kolmannes, vaikuttaa soundiin hyvin maltillisesti. Ääriasennoista löytyy toki sitten jo selvää sävyeroa, ja laulava woman-tone on helposti luotavissa kaulamikki kytkettynä ja tone nollan hujakoille rullattuna.
Volume puolestaan leikkaa mukavan dynaamisesti säröstä kirskuvimman terän ja mahdollistaa siirtymisen nopeasti puhtaampaan soinnutteluun. Aivan kuten pitääkin.
Hinta hillitsee, jos on hillitäkseen
Heritagen kitarat sijoittuvat hintojensa puolesta visusti käyttökitaroiden ylempään persentiiliin. Nämä ovat kaukana heräteostoksista ja monelle lajissaan ainutkertaisia hankintoja. Sopivaksi koettu hinta on kuitenkin niin suhteellinen käsite, että parempi jättää se jokaisen itse puntaroitavaksi.
Fiilisjuttujen ja perinteisen käsityötaidon tukemisen tuottaman mielihyvän lisäksi konkreettista lisäarvoa käytetylle rahalle tuovat Gibsoninkin luottaman TLK:n valmistamat kovat kotelot. Ne ovat varsin laadukkaan oloisia ja avaimilla lukittavissa.
Lisäksi soittimien mukana seuraa kaularaudan säätötyökalu sekä tarkistuslista. H-150:n mukana on extralisukkeena vielä aitoustodistus valmistumispäivämäärineen sekä metallinen custom shop -avaimenperä.
Hintalappujen mahdollisesta hikoilutusefektistä huolimatta testatut Heritaget inspiroivat soittamaan, kuulostavat hunajaisilta, ja onhan sekin myönnettävä, että molemmat myös näyttävät erittäin hyviltä seinällä tai telineessä.
Ei siitä mihinkään pääse: likviditeetin riittäessä on vaikea kuvitella saavansa käsiinsä tästä kaksikosta merkittävästi parempaa Les Paulia ja puoliakustista jazzlootaa.
Heritage Standard Collection
Sähkökitaroita perinteiseen muottiin
Molemmissa malleissa
• mahonkikaula
• ruusupuuotelauta
• otelaudan kaarevuus 12"
• otelautamerkit akryyliä
• luusatula
• mensuuri: 24,75" / 628,65 mm
• Heritage-virittimet
• Jescar Medium Jumbo -nauhat
• 2 × Volume, 2 × Tone, 3-asentoinen mikkivalitsin
• elektroniikka: CTS 500k -potikat, Vishay .022uF -kondensaattorit, Switchcraft-kytkin & Pure Tone -jakki
• niklatut metalliosat
Heritage Standard Collection H-575
• kaikukoppa loimuvaahteraa
• Standard-kaulaprofiili
• 20 nauhaa
• Seymour Duncan Seth Lover -mikrofonit
• ruusupuinen talla ja trapeze-peräkappale
• plektrasuoja 3-kerroksista muovia
• hinta: 5 199 €
Heritage Custom Shop Core Collection H-150 Plain Top
• mahonkirunko
• vaahterakansi (Premium plain)
• kaulaprofiili: ’50s C
• 22 nauhaa
• Heritage Custom Shop 225 Classic Humbucker -mikrofonit
• Locking Tune-O-Matic -talla ja alumiininen Stopbar-kieltenpidin
• hintaluokka: 4 199 €
Lisätiedot: Heritage Guitars
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2024. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
