Nyt juhlistetaan Robert Crayn 40-vuotista uraa. Niinkö kauan siitä jo on, kun Cray iskeytyi bluesmaailman tietoisuuteen?
Ei nyt ihan tarkalleen, sillä 70-luvun puolivälissä mies toki oli jo ammattilaisena alalla ja johti omaa bändiään keikkaillen lähinnä paikallisesti ja odotellen levytyssopimusta. Mutta sana alkoi kiertää piireissä…
Läpimurto tapahtui 80-luvun alkupuoliskolla ensilevyjen ansiosta ja varsinainen pankin räjäyttäjä oli albumi Strong Persuader vuonna -86, minkä jälkeen levyjä onkin tullut tasaiseen tahtiin ja Cray on vakiintunut pääesiintyjän tasolle bluestapahtumissa. Suomessa hän käynyt monta kertaa, viimeksi tämän vuoden Puistobluesissa. Riffin haastattelussa hänet nähtiin numerossa 2/14.
Cray on epäilemättä bluesmies, mutta hänen biiseissään on ripaus r’n’b- ja soulvivahteita, välillä popimpaa ilmaisua ja muutakin. Laulajana Cray on erinomainen ja olisi saattanut pärjätä pelkästään vokalistina, mutta kun kitaran soittokin – miehellä on ollut nimikkomalli Fender Stratocasterista jo liki 20 vuotta – sujuu mojovasti, Crayn pitkään yhdessä soittanut bändi on keikalla väkevästi toimiva kokonaisuus.
Juhlakeikat soitettiin neljässä salissa Los Angelesissa viime joulukuussa ja biisilistoille valittiin sisältöä koko pitkän uran varrelta. Pakkohan siellä on mukana olla niitä hittejä, joten The Forecast, Bad Influence ja Right Next Door kuullaan, samoin muutamia covereita. Julkaisuformaateiksi valittiin tupla-CD joko DVD:n tai Blu-Rayn kera tai ajan hengen mukaisesti tupla-LP.
CD-paketin toinen levy sisältää 80-luvun livevetoja ja videokuvan settilista taas ei ole täsmälleen sama kuin audiopuolen. Vierailijoina piipahtavat Kim Wilson laulamassa, Lee Oskar huuliharppuineen sekä kolmen puhaltimen ryhmä, joka muutamassa biisissä antaakin ryhdikkyyttä ja soulhenkeä.
Cray on niin kokenut keikkalavojen kiertäjä, ettei hän hyydy kameroiden edessä ja äänityslaitteiden rullatessa, vaan uskaltaa painaa menemään ja ottaa riskejäkin soitossaan. Hänen sooloilunsahan ei koskaan ole ollut tavanomaisten boksien jauhamista vaan nasevien melodioiden hakemista ja tiukkoja venytyksiä. Eikä mitään turhia jälkikorjauksia ole tehty, vaan levylle on laitettu biisit sellaisina kuin ne lavalla soitettiin. Ja laulu todellakin kulkee komeasti.
DVD-julkaisu puolestaan on laajempi katsaus Crayn historiikkiin. Sen alussa ja biisien välissäkin tapaamme soittokumppaneita kuten Eric Clapton, Bonnie Raitt, Buddy Guy ja Keith Richards lausumassa erikseen kuvattuja kohteliaita sanoja ja muisteloja juhlakalusta. Samoin uuden kuvamateriaalin lomaan on ripoteltu keikoilla kuvattuja videoita vuosikymmenten takaa.
Juhlakeikkojen taltiointi osoittaa, ettei sen kummempia lavasteita, valoshowta tai muutakaan ulkomusiikillista kikkailua tarvita – Robert Cray bändeineen pitää fiiliksen yllä soittamalla. Ja levyn avausraidanhan voi tsekata vaikka youtubesta.
The Robert Cray Band: 4 Nights and 40 Years Live (Provogue, 2015)
