Kitara kiinni, kuulokkeet korville ja kolme tuntia myöhemmin…
Tukevaan metallikoteloon rakennettu GX-10 on kauttaaltaan jämäkän tuntuista tekoa. Vankat jalkakytkimet ja mitaltaan lyhyt, mutta tuntumaltaan erinomainen keinupoljin huokuvat nekin turnauskestävyyttä keikkailua ajatellen.
Sivusuunnassa tilaa polkukytkinten välillä on reilusti, mutta painella täytyy huolellisesti aivan tossun kärjellä, ettei samalla tuupi näytön alapuolelle sijoitettuja säätimiä. Niitä suojaa kyllä jossain määrin se, että pedaalin kansilevyä on porrastettu ja säätimet on sijoitettu ikään kuin ylemmälle askelmalle turvaan.
Mekaanisen toteutuksen huterin kohta on ulkoisen virtalähteen liitäntä, jonka yhteydessä ei jostain syystä ole lainkaan vedonpoistimeksi soveltuvaa nipukkaa tai hakasta. Pedaalia lautaan asennettaessa varmistuksesta on helppo huolehtia, mutta irtonaista laitetta liikuteltaessa asia on syytä tiedostaa, ettei johtoon kohdistuva nykäisy tempaise liitintä.
Vain lähtövoimakkuuden säädin (output level) toimii perinteisenä portaattomana potentiometrinä, jolla on selkeä fyysinen alku- ja loppupiste. Muut GX-10:n säätimet ovat ympäri pyöritettäviä datarullia, ja niihin on myös integroitu painokytkimet valikoissa etenemistä ja säätökohteiden valintaa varten. Toiminta on täsmällistä ja nuppia kierrettäessä parametrien muutokset tuntuvat ja kuuluvat säntillisesti naksahtelevina pykälinä.
Käyttöpinnan täydentää kuuden painonapin lajitelma ja tietysti nykytapaan kosketusnäyttö, jota täppäämällä ja pyyhkäisemällä voi valita ja säätää eri asetuksia. Soundien ruuvaus on niin intuitiivista, että valikkopohjaisia laitteita aiemmin käyttänyt pääsee etenemään ilman käyttöopastakin.
Pedaalin mukana tulee minimalistinen pikaopas, jonka evästyksellä laitteen saa kytkettyä käyttökuntoon. Perusteellisempaa boss.info-sivustolta löytyvää käyttöohjetta voi sitten lukea joko nettiselaimella tai omaan älyvälineeseen ladattavana pdf-dokumenttina. Englanninkielinen käyttöopas vaikuttaa seikkaperäiseltä ja kattavalta, ja vastaukset niihin muutamiin mieltä askarruttaneisiin pulmiin löytyivät vallan helposti. Lisäksi yksityiskohtaiset parametrit teknisine erittelyineen on koottu vielä omaksi pdf-vihkosekseen, jonka voi niin ikään ladata itselleen tai lukea nettiselaimella.
Suosittelen painokkaasti ottamaan ihan alusta alkaen laitteen aisapariksi Boss Tone Studio -applikaation, jonka GX-10:lle räätälöidyn version voi ladata maksutta Bossin sivustolta.
Appi on selkeä ja soundien rakentelu sekä muokkaus sen avulla käy joutuisammin kuin kansilevyn menujen kautta.
Pedaalissa on niin valtavasti kaikenlaisia mahdollisuuksia, että niiden haltuunotto ja tutkiskelu sujuu paljon nopeammin jonkin isomman tietolaitteen näytöltä tilannetta tarkastellen, vaikka peruskäyttö tutustumisvaiheen jälkeen sujuukin varmasti sitten ihan ilman ulkoista tukea.
Soundia pedaalista
GX-10 toimitetaan soittovalmiiksi täyteen ladattuna ja valikoiman voi sanoa edustavan jotakuinkin kaikkia mahdollisia tyylisuuntia ja soundi-ihanteita. Ei sotkuisena sillisalaattina vaan kauniisti katettuna noutopöytänä.
Joukossa on luontevasti omaan soittoon heti istuvia tarjokkaita ja vastavuoroisesti sellaisiakin, jotka eivät ihmeemmin sytytä edes säätöjä ruuvailemalla. Näiltä osin virtuaalimaailma peilaa fyysisen todellisuuden olemusta, jokin soundi tai aparaatti sytyttää ja jokin toinen jättää haaleaksi.
Kautta linjan on sanottava kuitenkin se, että kaikki preset-ohjelmat ovat omassa lajissaan johdonmukaisesti ja taidolla tehtyjä. Vieläkin tärkeämpää, näppituntuma on erinomainen ja GX-10:n ääni seuraa soittodynamiikkaa niin voimakkuuden kuin sävynkin osalta. Pedaali ei myöskään mankeloi erityyppisten soittimien ja mikrofonien soundia yhdenmukaiseksi vaan säilyttää kiitettävästi niiden omat luonteet.
Soundit rakennetaan virtuaalisilla efektilaitteilla (170 kpl) ja vahvistimilla (32 kpl). Enimmillään käytössä on samanaikaisesti kaksi vahvistinta ja 13 efektiä, jotka muodostavat yhden yhtenäisen signaalipolun tai kaksi rinnakkaista signaalipolkua.
Kirjoitetaan “etuaste”, mutta lausutaan “koko vahvistin plus kaappi ynnä mikrofoni(t)”.
IR-vasteiden käyttömahdollisuutta GX-10:ssä ei ole, mutta jokaiseen vahvistinmalliin kuuluu pääteasteen käyttäytymistä mallintavat sag- ja resonance-parametrit sekä useampia erilaisia kaiutinemulaatioita.
Oma lukunsa on virtuaalinen mikrofoni, jonka mallia voi vaihtaa ja etäisyyttä säätää. Mikrofonivalikoima sisältää viisi tyypillisesti kitarakaapin eteen sijoitettavaa mallia ja kolme kahden eri mikrofonin yhdistelmää. Sekä ”flatin”, jota kuvataan täydellisen neutraaliksi vaihtoehdoksi.
Mikkivalinnat todella vaikuttavat soundiin uskottavasti ja yhtä lailla toimii myös etäisyyden säätö. Vaikutusta soundiin voi kuulostella säätämällä virtuaalivahvistimen oman ”suoran” signaalin ja ”mikrofonin kautta” kulkevan soundin balanssia.
Molemmille on oma volumensa, ja linjasoittotilanteessa painotus kallistuu varmastikin mikkisimulaation puolelle, kitaravahvistimen kautta soitettaessa ehkä sitten taas siihen kuivakkaampaan linjasoundiin.
Boss suosittelee kytkemään AX-10:n suoraan kitaravahvistimen pääteasteeseen esimerkiksi efektilenkin paluuliitäntää käyttäen.
Eri vahvistimilla ja niiden kaiuttimilla kuunneltaessa sama GX-10:llä tehty soundi saattaa kuulostaa hyvinkin erilaiselta ja siksi pedaalissa onkin valinnat lähtösignaalin optimointiin joko linjasoittoa varten, 12 erityyppiselle kitaravahvistimelle sekä kahdelle erityyppiselle bassovahvistimelle. GX-10 soveltuu nimittäin myös bassokäyttöön ja basisteille onkin varattu 21 ikiomaa matalien äänten prosessointiin viriteltyä efektityyppiä.
Mä tahdon selaa, selaa
Muistipankkeja GX-10:ssä on yhteensä 99 ja niistä kaksi kolmasosaa on avattu käyttäjälle.
Jokaisessa pankissa on kolme muistipaikkaa, mutta niiden selaamiseen on vain kaksi polkukytkintä. Niillä pääsee pykälän eteen- tai taaksepäin ja uusi paikka aktivoituu välittömästi. Soundit onkin syytä järjestellä niin, ettei muistipaikasta toiseen steppailu varasta aikaa soittamiselta. Apuna voi toki käyttää jotakin ulkoista midi-ohjainta.
Pedaalin kolmannen polkukytkimen (C1) voi määritellä vapaasti jonkin tietyn toiminnon (tai useamman toiminnon muodostaman yhdistelmän) päälle/pois-kytkimeksi. Näin muistipaikkaan tallennettavalle komppisoundille voi ohjelmoida C1-kytkimen taakse vaikkapa lisäbuustin tai jonkin erikoisefektin sooloja varten.
C1 on itse asiassa paljon isompi juttu kuin voisi äkkiseltään ajatella, kiitos GX-10:n signaalipolun joustavan rakenteen. Soundin voi nimittäin rakentaa yhden helminauhaa muistuttavan lineaarisen ketjun sijaan myös kahdeksi rinnakkaiseksi signaalipoluksi jaettuna.
Jakopisteen voi valita vapaasti, joten helminauhan alkuun voi sijoittaa sellaisia efektejä, joilla tuotetaan perussoundi. Sitten lisätään ketjuun jakomoduuli ja sijoitellaan yhteen haaraan komppisoundille sopiva vahvistin ja sille halutut efektit. Toiseen haaraan sijoitetaan soolosoundin vaatimat kilkkeet, vaikkapa overdrive ja vahvistin.
Käytössä on sen jälkeen kaksi erilaista soundia ja hyppäys yhdestä soundista kokonaan toiseen käy C1-kytkimellä.
Vaikka jakopiste näkyy editorissa omana moduulinaan kuten jokainen yksittäinen efektikin, se ei verota käytössä olevien efektien enimmäismäärää. Samalla logiikalla pelaavat myös efektilenkin send/return ja phrase loop -moduulit.
Moduuleiden järjestystä voi vaihdella ja molemmille haaroille on täydet vapaudet niin moduuleiden lajitelman kuin säätöjenkin suhteen. Niinpä sävyt ja voimakkuustasot saa sovitettua tarkoin käyttötilanteen vaatimalla tavalla.
Rinnakkaisten ketjujen käyttö ei rajoitu tähän, sillä ne voivat myös soida samaan aikaan. Sen ansiosta soittaja voi lähteä rakentamaan vaikka millaista spektaakkelia sijoittamalla yhteen haaraan yhdet efektit ja toiseen toiset. Jo kahden erilaisen säröttimen käyttö saman puhtaan, mutta kahdeksi itsenäiseksi haaraksi jaetun signaalin ruskistamiseen avaa toisenlaisia soundimailmoja kuin samojen efektien ketjutus peräkkäin. Rinnan asetettuina molemmat työstävät neitseellistä raaka-ainetta, eikä kumpikaan myllytä toisen jo muokkaamaa signaalia uuteen kertaan.
Puhumattakaan siitä, että yhdellä ketjulla voi rakentaa itselleen perinteisen kitarasoundin ja tuottaa sitten rinnakkaisella ketjulla sen kumppaniksi vaikkapa oktaaverilla syntyvän bassokomponentin omine efekteineen. Myös kaikenlaiset kaikuhimmelit voivat rinnakkaisketjulla tuotettuina olla todella maukkaita ja käyttökelpoisia – semminkin kun efektejä tuottavan haaran voluumin voi asettaa keinupolkimen taakse, jolloin koko tehostemaailman annostelu ydinsoundin viitaksi onnistuu tilanteen mukaan.
Parametrien arvoja voi muunnella hiirellä, tai sitten voi napauttaa esille numeronäppäimistön ja nakutella sopivat lukemat sen avulla.
Ja tietyt asiat järjestyvät kaikkein kätevimmin ihan suoraan pudotusvalikosta valitsemalla.
Ei ihme, että hetken aikaa erilaisia ideoita kokeiltuani aloinkin kaivata jo toista kytkintä C1:n rinnalle, sillä kokeilujen edetessä kytkimelle löytyi yhä luontevampia käyttökohteita leslien nopeudenvaihdosta kaikujen jäädyttämiseen ja muihin erikoistilanteisiin asti.
Valmistaja on kyllä tiedostanut tämän asian ja GX-10:n takalaidassa on yksi ulkoisille ohjaimille varattu TRS-jakki, johon voi kytkeä yhden tai kaksi kytkintä, tai vaihtoehtoisesti ulkoisen keinupolkimen ekspressio-ohjausta varten.
Tässä on varmastikin eräs niitä harvoja kohtia, joissa laitteen hintaluokka tulee näkyviin – soundit ovat erinomaisia ja todella monipuolisesti muokattavissa, mutta käyttäjä joutuu tekemään valintoja sen suhteen mitä ominaisuuksia haluaa ensisijaisesti hyödyntää.
Itselleni valinta olisi helppoa, sillä myös keinupolkimen tehtävän saa ohjelmoitua soundikohtaisesti ja omissa toimissani yksi keinupedaali kerrallaan riittäisi varmasti. Lisäkytkimille löytäisin sitten kyllä enemmänkin käyttötapoja, joten Bossin oma FS-6 tuplakytkimineen olisi vääjäämätön kuluerä GX-10:n hankinnan yhteydessä.
Viritin aktivoituu automaattisesti, kun keinupolkimen keulan nostaa aivan yläasentoon. Tarkastella voi yhtä kieltä kerrallaan tai vaikka näin: kaikkia kuutta samanaikaisesti.
Äänikortiksi?
Tietokoneeseen GX-10 liitetään USB-C:llä, jolloin pedaalin kautta voi kuunnella tietokoneelta kahden kanavan muodostamaa stereoparia jammailun tai uuden raidan äänityksen kompiksi. Tietokone näkee GX-10:n kaksikanavaisena äänikorttina ja lähtökohtaisesti Bossilla on varmastikin ajateltu stereomuotoon efekteillä kasvatetun kitarasoundin taltiointia.
Hiukan harmillista on, että efektoidun stereon rinnalla ei ole tietokoneelle päin vielä kolmatta kanavaa, jonka kautta voisi tallentaa ”ylimääräiselle” vararaidalle kitaran alkuperäisen ja muokkaamattoman soundin mahdollista myöhempää plugarikäsittelyä tai re-amppausta varten.
Silloin voisi esimerkiksi kotona iltasoittoja kuulokkeet päässä tallentaessaan rakentaa soundin juuri sellaiseksi kuin siinä tilanteessa inspiroivimmalta tuntuu. Ja jos ratkaisut sitten osoittautuvat työskentelyn edetessä ja kaiutinkuunteluun siirryttäessä soundillisesti virhearvioiksi, vararadalle tallennetun soiton voisi efektoida alusta alkaen uudestaan.
Pulmaa voi kiertää pitäytymällä esimerkiksi kaikujen ja viiveiden suhteen suhteellisen kuivissa soundeissa, jolloin jälkityöstölle jää enemmän pelivaraa.
Kaikkien tekijöiden summa
Boss GX-10 on neuvokkaasti toteutettu pienennös muutaman vuoden etumatkaa saaneesta GX-100-mallista.
Ominaisuuksia on tietysti jonkin verran karsittu, mutta erilaisten sointien luomiseen GX-10:ssä on käytännössä lähes rajattomasti välineitä ja efektilenkin kautta mukaan voi kytkeä omia analogisia lempipedaaleita.
Erikseen myytävälle BT-vastaanottimelle on valmis istukka pedaalin takalaidassa ja sellaisen asentamalla avautuvat GX-10:n Bluetooth-toiminnot: mahdollisuus soittaa taustaraitoja ja muokata asetuksia langattomasti.
GX-10 on mitoiltaan kompakti ja anneiltaan runsas. Soundit ovat ensiluokkaisia. Kun katuhintakin musiikkiliikkeissä näyttää asettuneen suurinpiirtein kolmanneksen halvemmaksi kuin isomman GX-100-mallin, asettuu tämä pienempi versio sopuisasti omalle paikalleen antaen enemmänkin kuin kosolti hyvää hintansa vastineeksi.
Boss AX-10
Ohjelmoitava multiefekti kitaralle ja/tai bassolle
• 170 eri efektityyppiä
• käytettävissä samanaikaisesti 15 efektiä ja 3 toiminnallista moduulia
• viritysmittari, tarkkuus +/-0,1 senttiä
• fraasi-luupperi, 38 s (mono) / 19 s (stereo)
• näytetaajuus 48 kHz
• 24-bittinen A/D-muunnos
• 32-bittinen prosessointi
• 32-bittinen D/A-muunnos
• tulojakki kitaralle
• mono/stereolähtö vahvistinta / linjasoittoa varten
• kuulokelähtö
• send/return-efektilenkki ulkoisille laitteille
• liitäntä ulkoisille ohjaimille
• istukka BT-vastaanottimelle
• toimii erillisellä virtalähteellä (kuuluu pakettiin)
• mitat: 46,2 x 24,8 x 7 (l x s x k, cm)
• paino: 3,6 kg
• hintaluokka < 450 €
Lisätiedot: Roland
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
